Hoi kaikki! Eksyin yliopistolla luennon jälkeen kirjastoon ajatuksena tehdä yksi verkkotehtävä ja lukea vähän tuohon jo mainitsemaani tenttiin. Noh, puolen tunnin jälkeen selaan edelleen facebookia ja teen kertakaikkisen turhia asioita. S pääsee tunnilta kahdelta ja lupasin mennä sen luo sitten, raukkaparka katkoi selkänsä kolme viikkoa sitten kaatumalla betoniportaissa =( pientä turhautumista on havaittavissa kun se ei voi liikkua kämpiltä juuri mihinkään niin menen sinne viihdyttämään häntä ja syömään kaikki ruuat :D
Valitettavasti jouduin kopsaamaan tämän kuvan tänne koska a) naurahdin vähän tuolle lauseelle ja b) heräsin vähän vastaavanlaisella ololla tänä aamuna. Tämä on päivä jolloin kaikki muut ihmiset tuntuu olevan Meredith Greyta lainaten "shiny happy people"-konseptin mukaisella tuulella ja itse on vähän huonosti nukkunut ja liian hyvin syönyt mörrimöykky. Epävarmat ajatukset eilen mainitsemastani opiskeluahdistuksesta jotenkin korostuivat aamulla, ehkä nyt kun haut on taas käynnissä niin tuntuu hassulta ettei olekaan enää mitään hätää koulupaikan suhteen. Tässä se nyt on eikä enää tarvi olla sitä järkyttävää minnehaenmitähaluan-hulabaloota joka päättyy hakulomakkeen lähettämiseen itkukohtauksessa muutamia tunteja ennen haun sulkeutumista. Juttelin yhden tutun kanssa hetki sitten näistä fiiliksistä, kyseinen tyyppi on kokeillut kolmea eri alaa peräkkäin ja vaihtanut joka vuoden jälkeen koska ei tuntunut omalta jutulta. Tämänhetkinen ala jopa kuulemma tuntuu sellaiselta ettei enää tarvisi lähteä vaihtamaan. Kysymys kuuluukin että asetanko itse itselleni niin kovat paineet siitä että juuri tämän alan täytyy olla se oikea ala ja että en missään tapauksessa voi alkaa tosissaan kyseenalaistamaan sitä. Ihan niinkuin olisin jotenkin epänormaali jos tuumailen pitäisköhän koittaa toista alaa tai kokeilisin oikeasti jotain muuta! Nykyään porukka kun oikeasti saattaa kokeilla montakin alaa peräkkäin kunnes löytää omansa. Kun kouluun pääsyä on vinguttu niin ahkerasti koko välivuoden loppuosa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa, mutta tadaa - ei asiat vaan mene niin yksinkertaisesti tai siten miten olis kuvitellut. Ahdistaa!!!
Kappas, sain tässä bloggauksen lomassa sen tehtävänkin tehtyä! Go me. Ja seikkaltua weheartitissä selaamassa turhia kuvia. Nauratti vähän tuo ekaki, on se hyvä että kaikki niin päätön ja typerä naurattaa huonoinakin päivinä :D nyt lähen nappaan Sn kainaloon jostain tuolta, palaillaan! ->
Kylläpäs taas on vierähtänyt aivan laittoman pitkä aika sitten viimeisen postauksen, saisin mennä nurkkaan häpeämään ku aina lupailen palata asiaan pian ja tuloksena on luova kuukauden tauko. Antakaa anteeksi kaikki jotka tätä minun pientä bloginpoikaistani lukevat, ihanaa jos jaksatte täällä vierailla edelleen vaikka kirjoittaja onkin laiskistunut hieman! Passion is still there uskokaa pois =)
Radiohiljaisuus ei ole johtunut mistään kovin konkreettisesta, tässä vähän yli kuukauden aikana ei kummoisempia ole tapahtunut. Koulua vähemmän ja enemmän, kavereita, perusarkea ja sitä kuuluisaa yliopistolaisen iltajuoksua. Kaksi pikku reissua olen ehtinyt kyllä tehä perus kotioulussa käymisen lisäksi, nimittäin Tampereelle ja Rovaniemelle! Mansessa vierailtiin Sn kanssa abouttirallaa kuukausi sitten ihan just for fun, siistiä oli että tälle viikonlopulle sattui just poikkitieteelliset haalaribileet joihin toki ryntäsimme sekä kyykän mm-kisat joita käytiin kans kattelemassa. Matkalta jäi erityisen hyvin mieleen myös nämä kyykän viralliset jatkot Tampereen tivolissa jonne jonotimme kevyet 2 h 15 min (ah perkele että oli kivaa) sekä elokuva nimeltä 21 tapaa pilata avioliitto joka käytiin kattomassa ensi-illassa. Siis se leffa oli ihan mielettömän hyvä, en oo vieläkään päässy yli siitä kuinka hyvä :--D En tiedä pitäiskö pelätä sitä että tunnisti itsensä aika monesta kohtaa leffaa, pienoisesti naimisiinmenokammoisena kokonaisuus tuntui niin helposti samaistuttavalle. Toinen reissu Rolloon tehtiin itseasiassa nyt viime viikonloppuna, startattiin auto Vaasasta kohti pohjoista ja Poronkusemaa! Kyseessä oli rastikilpailutyyppinen opiskelijatapahtuma iltabileineen ja varaslähtörasteineen. Elikkä siis aika huolellisesti juotu ja huonosti nukuttu viikonloppu oli taattu mutta ehdottomasti aivan kaiken arvoinen. Paljon oli tuttuja, oulusta tosi paljon porukkaa ja oli kiva nähä myös rolloon muuttaneita kamuja! Nyt pitäis laskeutua taas arkeen takaisin aloittamalla johtamisen tenttiin lukeminen, kummasti tuo kirja on pysynyt tänäänkin kiinni vaikka tarkoitus oli aloittaa hyvissä ajoin....
Eipä tämän tyttösen elämässä kovin suuria kuohuja tällä hetkellä ole, ihan peruselämää on tullut elettyä ja ei ole siitäkään mitään suurta valittamista. Vähän pyörinyt mielessä kaikki opiskeluasiat ja että onko nyt tyytyväinen alaansa, haluaako sittenkin jotain enemmän vai voinko vähän yli puolen vuoden opiskelun perusteella sanoakaan olenko tyytyväinen just tähän mitä on. Paikkakunta-ahdistuksesta sen verran että Vaasa ja minä kyllä olemme jo ihan sujut mutta en tajua mistä hemmetistä se Ouluun kaipaaminen aina kumpuaa!! Siellä se pohjoinen kotikaupunki tököttää paikoillaan eikä siellä mahda mitään kovin erikoista tapahtua (ainakaan kavereiden mukaan), ei mitään uutta ja kiehtovaa ja silti veri vetää niin hitosti takaisin. Toisaalta se tunne ei ole sellainen että harkitsisin muuttoa takaisin, ei millään mutta kaikki käy mielessä epävarmuuden hetkillä. En periaatteessa voi edes muuttaa takaisin jos haluan opiskella viestintää, siellä ei sitä tsäänssiä nimittäin ole. Ja kauhean tyhmältä tuntuis jotenkin muuttaa vain siksi että ikävä kotikaupunkia ja kavereita jnejne, isoja juttujahan ne on mutta on mulla hyvä olla täälläkin.
Ihmissuhteiden osalta moni asia on muuttunut, joitain palasia on loksahdellut kohdilleen ja uusiakin on ehkä mahdollisesti sovitettavana. Tähän viidakkoon en viitsi vielä kovin sukellella, se mitä on tullut opittua on että pää edellä asioihin syöksyminen on joskus se vihoviimeinen asia mitä kannattaa tehdä!
Tälle iltaa pitäisi vielä avata tosiaan tuo ihanainen tenttikirja ja siivoilla loppuun, tämä arkeen palaaminen viikonlopun jäljiltä tuntuu vähän kankealta kyllä nyt. Aika on taas juossut ihan käsittämättömän nopeaa! Alle 2 kuukautta niin on VAPPU, kolmisen kuukautta niin loma alkaa mikä tarkoittaa sitä että todennäköisesti kuulen kassan kutsun taas <3 Elämä on ihme juttu, sitä luulee että mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan mutta aika kuluukin aivan kuin siivillä ja sitä voi jopa hoksata että asiathan on oikeasti eri tavalla kuin hetki sitten.
'
Katuja kahlaavat jalkamme kastuu
tätäkö se on kun rakastuu?
tukka putkella sinne ja takaisin
Tie minut vie missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta pois, jonnekin pois läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön sydämesi lyö jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, ua ua se mitä meistä jää on rautaiset hampaat
Tämä Olavi Uusivirran biisi on tällä hetkellä suurin rakkauteni, tuo mielikuvan kesäyöstä ja autiosta maantiestä auton ratissa. Ahhhhh, näihin rakastuneihin tunnelmiin lopettelen tänään ja siirryn liiketoimintaosaamisen ihmeelliseen maailmaan, hejdo alla!
