Mä en käskenyt lähtemään enkä pyytänyt jäämään, vain muistamaan

Miten aina ajoitankin tämän postauksen kirjoittamisen yöhön? Yöllä on vissiin meikäläisellä ainakin joku inspiraationpoikainen tai sitten kyse on vain siitä että oon tällainen yökukkuja :D

Heti ekaksi: tämän viikon tiistaina tapahtui jotakin äärettömän käsittämätöntä ja historiallista - MINÄ LEIVOIN! Mikään leipoja en ole ikinä ollut, enemmänkin ruuanlaittaja ja osaksi tämä johtuu varmaan siitä että kotona ei koskaan oikeastaan olla leivottu mitään, vaan tehty ruokaa ja suolaisia herkkuja. Äiti ei siis ole ollut pullanleipoja mutta ruuanlaittopuolella opit on menny perille ja ruokakin maistunu, tottahan toki. Yo-juhliakin suunnitellessa äiti totes heti alkumetreillä että kakut sitten tilataan hänen työkaveriltaan joka on taitava leipomaan koska ei oo varaa riskeerata kallisarvoista aikaa kakkujen teon mokaamiseen. Hyvät kakut sieltä tuli, me tehtiin sitte sitä mitä osattiin eli sitä suolaista puolta. No, anyway, näin joskus tässä unta että söin ihan mielettömän hyviä suklaamuffinsseja ja ajatus sellaisten syönnistä on piinannut kyseisestä unesta asti ja tiistaina sitten marssin ohjeen kanssa kauppaan ja etsin tarvittavat aineet. Ajattelin että no ei kai se voi niin kovin vaikeeta olla, tehdään taikina ja kaadetaan muffinssivuokiin se. Kerrankin kävi niin että ajatus osoittautu oikeaksi! Kattokaas:

Siis eikö nyt oo AIKA HYVIÄ näin ihan onnettoman leipurin ekoiksi muffinsseiksi?! And I can tell you ne maistui myös oikeasti todella hyviltä, laitoin taikinaan isoja suklaanpaloja ja aina oli yhtä kiva ylläri kun sellainen tuli syödessä vastaan. Kyllä lähti äitille kuvaa ja älytöntä hehkutusta, ei sitä ihminen paljon tarvi että ilostuu pienestäki onnistumisesta. Näitten parissahan se loppuilta sujuikin, grey ja maitolasi kaverina!
Jee. Tulipa äidillinen ja pullantuoksuinen olo tästä kertomuksesta :D

Tentit ovat nyt tältä syksyltä ohi ja koulun pariin tarvii palata vasta kuukauden päästä! Laskeskelin tossa tältä syksyltä saamiani opintopisteitä ja näyttää siltä että niitä on tulossa huimat 13 kappaletta...... joku pikkuinen ongelma näissä meidän koulun kurssiasioissa on, ryhmät täyttyy aivan sekunnissa ja ryhmäkoot on aivan liian pieniä = opiskelijat ei pääse kursseille ja pinnat jää saamatta. Toinen ongelma jonka kanssa yliopistolainen saa aivan varmasti tapella on se että kuinka vtussa saat kaikki haluamasi ja tarvitsemasi kurssit lukujärjestykseen siten, että mikään ei mene päällekkäin???? Nytkin oli tullu vahvistukset kevään kurssien ryhmistä ja siitä ketkä niihin on päässyt ja mulla oli käynyt niinkin onnekkaasti että olin päässyt kaikkiin kurssiryhmiin mihin itseni ilmoitin, ja kovin ehdin innostua ja luulla että syksyn lukkarihuolet on takana kunnes napsin ryhmät lukkarissa paikoilleen ja TADAA, punaista näyttää liian monesta kohdasta. Siinä mielessäni kiroilin ja keräsin hirveää ragea ja tappelin lukkariohjelman kanssa kunnes sain kurssit edes jonkinlaiseen siedettävään kuntoon. Seuraavana siirtona pitäis mennä itkemään ruotsinmaikalle että täytyy saada vaihtaa toiseen ryhmään, juuri siihen ryhmään johon minua EI hyväksytty ja joka ainoastaan sopisi lukujärjestykseen siten ettei koko muu koulunkäynti menis yhellä klikkauksella päin persettä.

Ei sillä että mallioppilas olisin tänä fuksisyksynä ollut, muttaku.... on tuota muuta oheistoimintaa ja sosialisointi on tärkeää jnejne juujuu. Olisin saanu alkuperäisen suunnitelman mukaan 29 opintopistettä mikä on melkonen success mutta eihän tämä nyt menny ihan niinku strömsössä, parille kurssille en mahtunut ja pari tenttiä jätin ens kevääseen, siellä ne mua ilolla oottelee ja varmana ku ne koittaa saa taas kysyä itteltään että miksi et voinut hoitaa näitä ajallaan pois alta :)))))) MUTTA jos tämä mun lukujärjestyskyhäelmä menis läpi tuollasenaan ens kevään nii tilanne kompensoituis sillä tulossa olis 45 opintopinnaa, koputetaan nytte sitä puuta äkkiä! Ei mulla nyt sinänsä kiire oo noiden kurssien kans saati valmistua (kuhan nyt ennen ku täytän 30) muttaku ne armaiset kelan tuet ei juokse mikäli et saa vähintään neljääkymmentäviittä op:ta per lukuvuosi........ ihana laitos se kela ja ihana minä silloin ku oon astetta lusmumpi opiskelemaan. Ah.

Mm whatcha say, mm that you only meant well, well of course you did. Mm whatcha say, mm that's all for the best, of course it is. Näin laulaa Imogen Heap kappaleessa Hide and Seek, ja aloin miettimään kuinka helppoa ihmisten on loppujen lopuksi tehdä oman tahtonsa mukaan vaikka se tarkoittaiskin sitä, että jollakulla tulee käymään kipeää. Tuon biisin tarinaa en tiedä mutta vaikkapa erotilanteessa jos toinen osapuoli haluaa erota ja toinen ei niin mitäpä sillä alakynnessä olevalla on paljon tehtävissä tai sanottavissa. Deal with it and move on, niinhän se menee vaan ei ole aina se helpoin homma. Eniten ärsyttää kaikki kliseet ja sanonnat joita sanotaan muodon vuoksi jonkun tilanteen ollessa päällä: en halunnut missään nimessä satuttaa, ei ollut tarkoitus satuttaa, haluan olla kaveri jne. Eihän nyt kellään täysjärkisellä ihmisellä ole ikinä oikeasti tarkoituksellista aiheuttaa toiselle pahaa oloa ja leikitellä tunteilla (on näistäkin kyllä variaatioita ja poikkeustapauksia), mutta ajatellaan vaikkapa näin: on parisuhde jossa toinen osapuoli ihastuu toiseen, homma syvenee ja lopulta joutuu tekemään ratkaisun joka on ikävä kumppanille mutta parasta hänelle itselleen koska itselleen ei kauaa voi valehdella eikä omaa onnea rakentaa vääryyden varaan vain siksi, että ei halua satuttaa toista ja ei voisi kuvitella eroavansa jne. Ihmiset kiintyy toisiinsa huomaamatta, automaattisesti, pikkuhiljaa, ei tuolta kadulta vaan valita umpimähkään jotakin ohikulkijaa ja päätetä että tähän ihastun ja satutan jotain toista tämän ihmisen avulla. Eihän sille tosissaan mitään voi jos ihminen loukkaa itsensä toisen kustannuksella, se on erittäin paskamaista ja toisaalta toisinaan ei myöskään mahda mitään jos itse päätyy loukkaamaan jotakuta. Jälkimmäinen tilanne tuo mieleen yhden situationin vuosien takaa ja tarkemmin muutamat lainit biisinräpellyksestä jonka olin rustannut aiheesta: I'm not even sorry for leaving you out / it's easy to forget someone you don't care about. Yksinkertaista mutta kuvaa erittäin hyvin sitä fiilistä mikä silloin oli. Minähän olen kaikkea muuta kuin tällainen cold hard bitch mutta se oli vaan totuus että se silloinen kuvio unohtui helposti koska loppujen lopuksi se ei tuntunut mulla samalta kuin toisella.

Asiasta kukkapurkkiin, edessä on erittäin kiva viikonloppu nimittäin kolme ihanaa ystävää ajelevat kotoa tänne mun luo käymään!!! Huomenna mennään katsomaan Pariisin Kevättä (<3) ja voin vannoa tänne jo etukäteen että kun Kesäyö kajahtaa ilmoille niin näille kasvoille sataa varmasti niitä kyyneleitä, on nimittäin henkilökohtaisesti aika meaningful song just viime kesältä. Sunnuntaina ajellaankin koko porukka kotiin ja minä pääsen loman viettoon porukoiden hoiviin ja vähän töitäkin tekemään, jeee! Nyt öitä maailmalle, eihän kello ole kuin vartin yli kaksi. ->

maybe heaven right now is a devil or angel away

that won't change

together we vow that our colors will sparkle the faith

and I will find you

I will find you

I will reach you

or I, I, I will lose my mind

I'm done with all the pain, I'm done with all the happenings, so you bring me joy, you bring me sadness

Hyvää iltaa täältä tenttiinlukemisresidenssistä vaan! Kyllä mää sanosin että perjantai-illat + tenttikirjat on hassu yhtälö joten onneksi tää lukeminen ei oo varsinaisesti lukemiseksi luokiteltavaa; telkku auki, kone auki ja musat päällä. I kävi kylässä ja sovimme että huomenna ei tuhlata kallisarvoista iltaa kielentutkimuksen hemmetin pikkutarkassa maailmassa vaan lähdetään reippaasti aamulla kouluun kimppalukemaan ja illalla hyppäämään hyvällä omalla tunnolla baariin. Mitä eroa on foneemilla, morfeemilla ja allofonilla? entä prosodialla, haplologialla ja dialektaalisella vaihtelulla? Emmä vaan tiiä, onnea vaan tenttiin mulle maanantaiksi!

Erikoisempia ei tämän tyttösen elämässä ole tapahtunut sitten viime postauksen, normimeininkiä; koulua,  kavereita ja perusihmettelyä kaikesta mitä tässä olen viime aikoina täälläkin ääneen ihmetellyt. Jotenkin ihmeen seesteistä on ollut, vaikea selittää mitä tarkoitan mutta jotenkin että koko ajan kamalan rauhallinen olo! Ehkä keksin muutaman tekijän joka siihen saattaa vaikuttaa mutta enempia analyysejä tekemättä täytyy nauttia tästä tasapainosta. Sehän saattaa kääntyä höpöksi hetkenä minä hyvänsä, mutta kai se perusidea tämän kaiken takana on se että olen onnellinen! Ainakin noin pääpiirteittäin kaikki on hyvin, aina puuttuu jotain mutta silti sen uskallan sanoa ääneen että nyt tuntuu hyvältä. Silmät on avautuneet parin asian suhteen ja sekin ilman sen kummempia ärsykkeitä. Tässä kohtaa pitää siteerata Olavi Uusivirtaa: hei, on niin helppo olla onnellinen, ja tyytyy siihen mitä on. Huonoina aikoina ku mieli myllertää ties missä ja ei pysty ajattelemaan positiivisesti sitten mistään tuollainen slogani lähinnä vtuttaaa  yli kaiken mutta pään selkeytyessä sen huomaa, että sehän on aivan totta! Myönnetään että taannoisen postauksen sisältämät asiat on edelleen aika in mun ajatusmaailmassa mutta ei ehkä noin suurella ahdistusraivolla kuin tuossa tekstissä.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää

Mut joku aamu mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan

Yhden asian olen huomannut: tänä syksynä mulle jo kovin rakkaan asian eli musiikin merkitys on korostunut ihan mielettömästi! Nyt on musiikillisesti tosi hyvä kausi, kokoajan tulee uusia hyviä biisejä ja   kokee tajutonta mielihyvää sekä kuuntelemisesta että itsensä ilmaisemisesta musiikin kautta. Ajattelinkin ottaa yhteyttä Oulun aikaiseen lauluopeen kysyäkseni josko se laulattais mua joululomalla vähäsen. Tuntuupa kummalta ajatella että 14-vuotiaana on mennyt ihan pokkana, aivan täysin raakileena laulutunneille ja se kehitys mikä on tapahtunut kuudessa vuodessa on aika melkoinen vaikka itse sanonkin. Muistan kun opettaja laittoi Stellan Pisteen nuotit eteen ja sanoi, että tästä lähdetään ja katotaan  mitä osaat. Myötähäpeän vuoksi en oikein kestä ajatella tuota tilannetta mutta siitä sitä on lähdetty ja edetty! Hirmu tärkeäähän tuo laulaminen mulle on, välillä ihan koskee kun ajattelee kuin vähälle tuo tunneilla käyminen on vuodessa jäänyt. Nyt kun asuu eri paikkakunnalla tuntuu isolta työltä alkaa etsimään joku joka täällä opettais ja muutenkin Oulun ope on niin oma ope niin olis ehkä haastavaa nyt alkaa lallattamaan uuden kanssa. Halua oppia lisää olis edelleen ihan älyttömästi, ja vaikka opettaja sanoikin joskus että tiedät jo periaatteessa kaiken ja ei ole mitään opetettavaa niin TODELLAKIN ON! Saatan tietää tekniikka-asioita paljon mutta eri asia on miten ne luonnistuu; esim. hengitystekniikan kanssa oon tapellut vuosia eikä se vieläkään ole ihan selvä juttu. Anyway, kun tuohon pianon ääreen istahtaa ja aloittaa niin se tunne on aina aika euforinen. Samalla tavalla kuin esimerkiksi liikunta jollekin. Mahtavaa kuinka ihmiset saa iloa ja onnea asioista joihin ei tarvitse muuta kuin vain oman palavan innon kyseisen asian tekemiseen. Awesome, olen aika ylieuforinen nyt kun tätä kappaletta innostuin kirjoittamaan!

I've been thinking bout all the times I lost my head

I've been thinking bout all the things I never said

Kohta onkin jo joululoman aika eli toisin sanoen kolme viikkoa kuluu kotipuolessa töiden, ihanien kavereiden ja löhöämisen merkeissä. Sais ensin nämä muutamat tentit alta pois niin huhheijaa, voi lomailla ihan ilman huolia! Ja jos hyvin käy niin ensi perjantaina juuri tähän aikaan kämpilläni majailevat A, A ja L jotka tulee tänne minilomalle ja samalla kaappaavat minut kyytiinsä kotiin. Kyllä nyt on monta pientä asiaa mistä hehkuttaa, jee.

'Cause you can't jump the track

we're like cars on a cable

and life's just and hourglass glued to the table

No one can find the rewind button girl

so cradle your head in your hands

and breathe, just breathe

oh breathe, just breathe

On muuten aika asiaa mitä lauletaan tässä biisissä. Silloin kun asioille ei voi mitään tai on tullut tehtyä vääriä päätöksiä huonoin seurauksin ei paljoa auta kuin vain hyväksyä että näin se nyt meni ja lopettaa se itsensä piiskaaminen ja jossittelu. Ei ole ihan turha neuvo se mitä kaikki lukuisat naistenlehdet aina tuputtaa: anna anteeksi sekä muille että itsellesi! Taisinpa lukea tuon eilen jostakin ikivanhasta _cosmosta_, aika cheesy juttu mutta näinhän se on. Ja se toinen neuvo jota saa myös lukea ja kuulla joka tuutista, eli "muista hengittää" on aika oleellinen juttu. Tällä hetkellä mun selkä ja niska on taas vaihteeksi siinä kunnossa että näiden kanssa sais mennä sairaalaan itkemään mutta enpä taida mennä joten hengitän vaan vähän paremmin ja syvemmin ja nostan hartiat ylös. Ehkä maailman epäergonomisin asento lysyttää sängyllä läppärin kanssa.....

Tässä ilokseni huomasin kun lukaisin kahdessa viikossa synnytetyn tuhannen sanan englannin esseen että oon saattanu kirjoittaa aivan täyttä tiedätte kyllä mitä ja aivan aiheen vierestä. Positiivinen postaus vaatii positiivisen loppufiiliksen, eheheh! Nyt unille. xx

:--DD <3

sometimes love is enough and the road gets tough, I don't know why

"Intercityjuna Rovaniemelle Oulun kautta lähtee raiteelta yksi. Intercitytåg till Rovaniemi via Oulu avgår från spår ett. The intercity train to Rovaniemi via Oulu leaves from track one." Sanomattakin selvää että nämä replat ja vr:n kuuluttajanaisen ääni on tulleet hyvin tutuiksi viime kuukausien aikana, ja tänään on siis matkustuspäivä Oulun suuntaan! Kotiinmeno tuntuu vähän jännältä, vähän yli kuukausi on kotonaolemisesta kulunut ja uskokaa tai älkää se tuntuu todella pitkältä ajalta. Nämä viikonloppuvisiitit ovat valitettavasti niin lyhyitä ettei parin päivän aikana oikeasti vaan kerkeä rauhoittua, got places to go, people to see. Mistä en toki valita mutta syyslomaillessa kului kotona viikko ja yksinkertaisesti se oli niin paljon parempaa olla pitempi aika putkeen. Joululoma tosin lähenee huimaa vauhtia ja se on lähes kuukauden mittainen (loma jolloin on töitä, mutta silti) eli joulunviettoon saa asettua ihan kunnolla!

Tätä tekstiä kirjoittelen junasta, hihii! Yleensä en pahemmin liikuttele tätä pahoin kärsinyttä läppäriraasua ympäri kyliä mutta tällä kertaa se tarttui mukaan lähinnä iskän käskystä: "siihen pitää ajaa uudet virustorjunnat ja skannata koko kone ja sieltä pitää poistaa turhat ohjelmat ja ja ja....". Kyllähän minä iskärakas osaan (ainakin alkeellisesti) tehdä virustorjunnat ja varsinkin poistaa turhat ohjelmat koneelta mutta toki raahaan tämän mukanani että voit tehdä kaiken huomattavasti paremmin :D

Junailusta olen aina tykännyt! Teininä tuli tehtyä niitä pakollisiä trippejä Särkänniemeen ja Linnanmäelle ja noihin aikoihin olin saanut käsiini "sen" ajan hienouden, mp3-soittimen josta en päästänyt irti sitten millään. Joka paikassa sen piti olla mukana ja nyt tuleekin mieleen pari junareissua väleiltä Helsinki-Oulu ja Tampere-Oulu joiden aikana kuuntelin koko soittimen tasan ekasta biisistä siihen viimeiseen, just siinä järjestyksessä kun ne biisit sieltä tuli. Melko orjallista....

Eilen hypättiin haalari(humala)päissämme pikkujoulusitseillä ja baarissakin vähän, ihan jebou meininki oli! Baarissa bileiden nimet oli tosiaan Sinkkubileet jotka ei nyt ihan nimensä veroiset olleet, aivan normaali nimetön baarikäyntihän se oli. Se on huvittavaa kun bileitä keksitään ties mistä aiheesta ja ties minkä syyn nojalla; tj 0-bileet, gangnam style-bileet (...), back to school-bileet jnejnejne. Toisaalta mikäpä haitta tuo bailukansalle on!

Tänään tapahtuu jotain todella ihanaa jota oon oottanu jo tovin; PÄÄSEN SAUNAAN! Ehkä maailman paras rentoutumiskeino sekä mielelle että kropalle. Koko matkan on tihuuttanut sitä kuuluisaa jäätävää tihkusadetta jota tänä syksynä on saatu katella aivan tarpeeksi jo niin ei haittaa yhtään päästä lämmittelemään matkanteon päätteeksi. Loppumatka sujuukin jälleen Sinkkuelämän parissa ->

Lähde jonkun toisen matkaan, soita mulle yöllä vuoden päästä taas

Vaasaa mainostettiin sekä kaupungin omassa esitteessä että yliopistolta tulleissa lippusissa ja lappusissa seuraavasti: "Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki noin 1900:lla aurinkotunnilla vuodessa", ja olemme tässä lukuisten ihmisten kanssa miettineet että mistä heeeeeeelkkarista tämä tieto on oikein otettu ja viitsitty laittaa levitykseen sillä auringolla ei tunnu tosiaankaan olevan tän kaupungin kanssa tekemistä ainakaan niin paljon että täällä auringon voisi sanoa paistavan eniten! Tälläkin hetkellä kaatosade piiskaa ikkunaan huuhdellen lenkkihaaveet lätäköiksi kaduille ja pitää huolta siitä ettei aiemmat syksyn jääkylmässä sateessa uimiset unohdu helpolla. Todella yleinen mielipide asiasta kiteytyy erittäin hyvin tähän yliopiston meemisivulla olevaan kuvatukseen:

Itseasiassa olen sateen ystävä eikä mua sinänsä häiritse se mutta en vaan voi olla ihmettelemättä tätä lausahdusta jolla kaupunkia mainostetaan! Paikkansapitävyys kyseenalaistettu ainaki tältä taholta :D

Flunssa vie mua edelleen aivan satanollameiningillä ja muuten kyllä jaksaisin yskiä ja räkiä vaikka maailmanloppuun asti mutta yksi asia ottaa todellakin päähän: nimittäin jatkuva väsymys ja alhainen energiataso! Pari viikkoa on vierähtänyt lähinnä neljän seinän sisällä Sinkkuelämää ja Greyn Anatomiaa katsellen ja ihme ettei sänkyyn oo tullu mun kropan muotoista reikää. Keskiviikkona päästään ekaa kertaa pikkujouluilemaan punahaalareissa sitseille ja jatkoille _sinkkubileisiin_, veikkaan että huikea yli kahden viikon tauko rellestyksestä takaa sen että rehaus maistuu taas eri tavalla ja oikeasti tekee MIELI vähän siemailla kuohuvaa.

Punahaalareista puheen ollen, saatiin pari viikkoa sitten ikiomat HAALARIT ! Niitä on odotettu koko syksy ja nyt kun ne sai sitten vetää päälle tunsi itsensä täysivaltaiseksi yliopistolaiseksi vaikka merkkejä ei vielä riitä kuin murto-osa peittämään haalarien pinta-alaa. En myöskään missään nimessä olis halunnut ottaa niitä pois illan päätteeksikään mutta onneksi totesin tässä myöhemmin että kyllä ne päällä tulee varmasti vielä kävelemään/konttaamaan/uimaan ympäri ojia ja puistoja :--) vappu on myös sellanen asia jota tällainen pieni opiskelijanalku odottaa ku viisivuotias joulua! Ylistys siis haalareille, olen rakastunut <3

 kevyt kuuden tunnin haalarimerkkien ompelusessio takasi tällaisen tuloksen!

 kovin tuskaista oli varsinkin kun ompelutiimin kumpikin jäsen vihas koulussa

 käsityötä mutta lopputuloksena oli  kuitenkin kaikki saadut merkit kiinni (Y) 

toisessa lahkeessa on muutama lisää! ps. en jaksa kääntäääää

Tältä ne näyttää päällä! Sitominen oli melko vaikeaa ja sainkin

puolen tunnin tappelun jälkeen vahingossa ne oikein laitettua :D

kuulemma tämä sitomisasia on sellainen jonka kanssa saa 

taistella vaikka olis viidennen vuoden opiskelija joten ei siis hätää!

 Lahkeisiin nakkasin kuminauhat.

Tämäkin sunnuntai näyttäis olevan kohta finaalissa ja jostakin syystä iltaa kohden reipastuin ja heräsin flunssakoomasta; tuloksena tiskivuoren päihittäminen ja vessan siivoaminen!?!?!?!?! Sanoisin että melkoisia urotöitä näin päivän päätteeksi. En voi muuten ymmärtää edelleenkään tiskaamisen mystiikkaa: oon asunu yksin nyt yhdeksän kuukautta enkä ole tässä ajassa oppinut edelleenkään tiskaamaan asioita sitä mukaa kun tiskiä syntyy. Lukemattomat kerrat tiskiä on kerryttänyt jopa viikon verran lojumaan ja siinä sitä sitten kiroillaan ja tuskaillaan hiestä märkinä että minkä saakelin takia näin yksinkertaista asiaa pitää viivyttää. Puolustuksekseni sanon että tänä syksynä oon hieman prepannut ja älynnyt tarttua toimeen vielä siinä vaiheessa kun jumalaton keko likaisia astioita on vasta syntymässä! Perjantaina leikimme Sn kanssa joulua ja leivoimme torttuja sekä joimme glögiä (+ sinkkuelämää-maraton piti meille seuraa) eli astioita taas kasaantui uhkaavasti tiskipöydälle jonka olin vaivalla vasta edellisiltana tyhjentänyt, ja nyt äsken tiskiharjalla huitoessani tajusin että parissa päivässä kerkeää tehdä jäätävän sotkun ihan helposti. Tätä tiskaamisasiaa oon ihmetellyt koko yksinasumisaikani enkä varmasti koskaan tule täysin sinuiksi sen kanssa. First world problems, huh?

 

Siinä pari biisiä joita oon kuunnellut viime aikoina paljon. Ekaksi tämä The Frayn vanha mutta edelleen vaan niin hyvä How To Save a Life pomppas takas tietoisuuteen Greyn Anatomian myötä. Biisissä mua on aina kiinnostanut se että kyse on nimenomaan elämän pelastamisesta, ei hengen, tai niin minä sen ainaki vahvasti käsitän. Joku toinen yrittää "pelastaa" jonkun toisen elämää, jotain tilannetta joka on pistänyt pakan sekaisin, auttaa jollaki tapaa. Lyriikka-analyytikko mussa herää todella helposti henkiin ja huomaamattakin tulee rakenneltua erilaisia stooreja biisien ympärille. Tämä Jesse Kaikuranta mua ei kiinnostanut Voice of Finlandin aikaan suuremmin mutta tän kappaleen myötä oon vähän suopeampi sillä tässä sanat iskee kyllä aivan totaalisesti muhun! Sehän nyt on selvää että elämän omia kokemuksia linkkaa automaattisesti laulujen sanoihin; se on joskus ihan pelottavaakin ku kuulee jonkun kipaleen ja tajuaa sanojen sopivan täydellisesti johonkin tilanteeseen. Tässä yksi esimerkki sellaisesta biisistä!

 


Ihanat sinkkikset aina piristää, taidanpa turvautua taas kupposeen teetä ja katsoa pari jaksoa. Stay tuned!
ps. jostakin perhanan syystä tuon tiskiavautumiskappaleen fontin koko ei vaan voinut asettua samanlaiseksi kun yleensä. Hemmetin blogger, toisinaan ärsyttää toimimattomuutesi. <3

don't you worry child, see heaven's got a plan for you

Heissulivei everybody! Flunssainen päivitys täältä vaasanmaalta =) edellisestä postauksesta on kulunut hävyttömän pitkä aika jota perustelen a) kiireellä, b) "kiireellä" ja c) pienellä inspiraatiopuutteella joka tosin on vain osaksi laiskuutta - toisaalta monta kertaa oon avannut bloggerin, kirjoittanut jo mielessä pyörineen otsikon, tuijottanut tyhjää ruutua ja tuijottanut sitä kymmenisen minuuttia tajutakseni että nyt tekstiä ei tule.

Viime viikot ovat sisältäneet monenmoista ohjelmaa ja tekemistä, näin ensimmäisenä mainittakoon epämiellyttävimmät aktiviteetit eli yskiminen, räkiminen ja sängyssä voimattomana makaaminen. Perhanan flunssa! Kulunut viikonloppu meni valehtelematta 99,9-prosenttisesti sängyssä makaamalla ja neuroottisesti kuumetta mittaamalla (nousi "pahimmillaan" vain 37,3:een). Toisaalta oon tyytyväinen että tuo paripäiväinen oikeasti oli ensimmäinen viikonloppu aikoihin jona ei tullut hypättyä baarissa tai joka ei muuten vain ollut ihan tarpeeksi ohjelmapitoinen. Paikoillaan maatessa ja oikeasti lepäessään sen huomaa kuinka koko kroppa on kerännyt ihan järkyttäviä lukkoja ja jumeja, ja seriously, se unen tärkeys... heti kun muutaman yön nukkui melkolailla kellon ympäri niin tuntui että viikkojen univajeet korjaantui vihdoinkin, vähän myöhässä kylläkin. Uni kyllä tulee ja se maistuu mutta se missä rytmissä nukkuminen toisinaan tapahtuu on suorastaan häpeällistä. Ja mikä se sellainen laki on että vaikka kuin nukkuis niin väsyttää yhä vain? Kuka tietää? Sitäki tapahtuu toisinaan.

Aihetta juhlaan on viimeaikoina ollutkin, nimittäin tämäkin tyttö jätti teinivuodet taakse ja täytti maagiset 20 vuotta pari viikkoa sitten! Eihän se tavallaan kummoiselta tuntunut että mittariin tuli lisää vuosia, nyt kun the ikä eli 18 vuotta on tullut jo täyteen niin tulevat ikävuodet eivät enää tuo ns. mitään virallista odotettavaa. Oli miten oli, onhan se silti ihan mahtavaa ja mieltä lämmittävää saada onnitteluja ihmisiltä ja huomata että näin paljon ihania ihmisiä on ympärillä! Synttäreitä juhlistin juuri sopivasti edellisiltana olleilla kauppiksen ainejärjestön pool partyilla jotka oli kokemus sinänsä ja vähän vaihtelevaa räpiköintiä normaali baari-iltaan. Itse synttäripäivä meni vähän ryytyneenä mutta jo seuraavana päivänä otimme uusintaa boolin ja hyvän ruuan kera, kuvia illalta on Ln kamerassa, postailen niitä tänne sitten myöhemmin! Muutenkin on tullut hypättyä paljon koulun puolesta järjestetyissä vapaa-ajan riennoissa, opiskelu on ehkä hieman jäänyt vähemmälle ja välillä kauhistelenkin että mitä varten oikein tänne yliopistoon tulin.....  Eka tentti meni huonosti mutta luojalle kiitos uusinnoista, tiedän kyllä että koulunkäynti pitää ottaa vakavasti jne lässynlää mutta ei nyt sentään liian vakavasti. Kyllä sitä aina jotenki selviää, right? :D

Pointtina tässä kuulumispostauksessa taitaa olla se että kaikki on mennyt melko hyvin viime aikoina. Koulussa käymistä, kavereita, omaa aikaa, lenkkeilyä, syömistä ja juomista. Paljon häppeninkejä ja uusia ihmisiäkin! Nyt sitä huomaa kun ei oo kirjoittanu hetkeen niin postaaminen on entistä tuskaisempaa koska käy niin yksityiskohtaisesti muistia läpi, enkä ihan kauheasti ole välittänyt ikinä "minullekuuluutätäjasitäjatällaistaontapahtunutjamyöställaistajatäälläolenkäynytjaolikivaa"-postauksista joita nyt väkisin syntyy allekirjoittaneellakin nyt näköjään. Kaikki vaikuttaa olevan ihan alright näin päällisin puolin ainakin, koti-ikävä ei ole juurikaan vaivannut paitsi myönnettäköön että eilinen isänpäivä aiheutti pienen harmistuskohtauksen. Suruhan siinä tuli kun ajatteli iskää ja oli "niin kaukana" kotoa. Porukat kävi mun luona tosin kylässä viikko sitten ja olihan se mukavaa kun ne huolehtii lapsestaan laittamalla ruokavarastot täyteen ja tulemalla välillä tänne suuntaan.

Joululoma alkaa jo 12.12. ja suunnitteilla on että A, A ja L tulevat tänne sen viikon lopussa, jee! Ihana saada parhaat kaverit kylään ja lähteä niiden mukana kotiin viettämään lomaa. Paitsi loma ei ole täysin loma, sillä my old lover kassa kutsuu jälleen! Saan ilmeisesti töitä joulunajalle mikä passaa paremmin kuin hyvin, köyhän opiskelijan tilitilanne ei naurata yhtään ei nyt eikä myöskään varmasti jatkossakaan joten pieni tienesti on erittäin tervetullutta. Musta tuntuu että tuun taas aivan eri innolla ja intohimolla toimeen sen kapistuksen kanssa ku sitä ei oo tarvinu hetkeen käyttää :--)

Telkkarissa on pyörinyt hetken ohjelma nimeltä Vain Elämää ja olen tähän kyseiseen ohjelmaan aivan koukussa! Musiikkiaiheisuus on herättänyt päässä ajatuksia omista musiikkihaaveista jotka on jostain syystä nyt olleet nukkumassa jo tovin. Jotenkin kai sitä edelleen ja aina haaveilee että saisi jotain isompaa aikaiseksi musiikin kanssa ja että ainakin sais kanavoida omaa itseään sen kautta siten, että se on riittävän iso osa elämää. Se tunne kun istut pianon ääreen ja alat laulamaan on edelleen niin koukuttava etten ikinä vois kuvitellakaan luopuvani niistä hetkistä! Musiikki on loppujenlopuksi lähtemätön ja todella iso osa tätä likkaa ettei sitä varmaan edes tiedosta niin vahvasti. Kaikenmoisesta se oma identiteetti koostuu ja musiikki on varmasti se yksi osa mulle.

Nyt on aika siirtyä opiskelun pariin ja avata bloggerin (ja fabon) sijasta moodle ja luentokalvot!  Jokainen voi siellä itsekseen arvailla kuin reippaasti jaksan opiskelua tänään harrastaa, we'll see, pyrkimys on kova. Palaan pikemmin kuin viime kerralla, xx

would you fall asleep right next to me when my hands are cold?

Mulla on yks aika jännä ja osaksi arkielämää muodostunut tapa: aloitetaan siitä, että keräilen muumimukeja ja niitä on tähän mennessä kertynyt keittiöön jotaki vajaa 20 kappaletta. Vaasassa kämpillä ei mitään muita laseja ole edes kuin pelkkiä muumimukeja joten joka ikinen juoma maidosta viinapaukkuihin juodaan jonkun muumilaakson hahmon seurassa. Tämän tavan harjoittaminen alkoi Oulussa (ihanassa) Toivoniemen asunnossa siitä ku huomasin ottavani jonkun muumimukin ja tuli tunne että tänään en halua juoda tästä mukista. Laitoin mukin takasin ja rupesin kattelemaan että mikähän muki tuntuis "oikealta" tähän hetkeen. Tätä jatkui jonkun aikaa ja nyt oon tajunnut että mun muumimukin valinta on suoraan verrannollinen siihen että millainen fiilis on tai millainen mieliala on vellonut viime aikoina, call me crazy if you want mutta niin se vaan menee! Esimerkkinä yksi toooosi väsynyt maanantai parisen viikkoa sitten, olin kaikkea muuta kuin iloinen ja energinen vaikkei mikään sinänsä ollut yhtään vialla ja rupesin juomaan kahvia mustasta muumipappamukista. Toisena ääripäänä tosi kivoina päivinä ja hyvällä fiiliksellä ollessa usein otan kirkkaankeltaisen pikkumyymukin. Tämä tapa ei ehkä päde a) yöllä jos on jano ja ottaa vain jonku mukin hätäisesti käteen b) humalassa jolloin nyt oikeastaan millään ei ole paskan väliä tai c) jos on kiire, mutta useimmissa tapauksissa kyllä!

Ei hätää, tällä muumihöpinällä oli pointtikin: vietän lomaa tällä hetkellä kotiseudulla porukoiden (välillä liiankin hellässä ja tarkassa) hoivassa ja täälläkin astiahyllyä koristaa pari muumimukia. Äsken päätin fiksuna tyttönä keittää kahvia näin ilta-aikaan tähän koneen ääreen istumisen kaveriksi ja tartuin ihan epäilemättä mukiin jossa nuuskamuikkunen soittelee yksinään huuliharppua. Siinä vaiheessa oikeastaan vasta tajusin että fiilis on aika alhaalla ja ajatukset tietty lähti siitä laajemmin liikkeelle. Tuntuu ihan helpottavaltakin osata nimetä se tunne mikä on varmaanki jo pitemmän aikaa kytenyt mielessä, nimittäin yksinäisyys. Tässä tapauksessa se on jollakin tapaa piilevää ja ei niin ilmiselvää; ystäviä ja kavereita on enemmän kun ikinä olis osannut toivoa, hyvät välit vanhempiin eli paljon ihmisiä keille kertoa iloista ja suruista jne. Jos taas mietitään parisuhdeasioita niin siinä vaiheessa alkaa vähän tökkimään. Siitä on jo hyvä tovi aikaa kun oli sellaisessa suhteessa jossa välittäminen oli aitoa ja ei ollut ns. pelkoa mistään. Ja tosin kun siitä on aikaa niin eihän silloin ollut edes kovin kypsynyt ymmärtämään kunnolla mitään asioista. Jälkeenpäin on ollu sitä kuuluisaa pientä säätöä ja yksi vähän suurempi säätö joka yritti olla jotakin isompaa mutta niin monen ikävän vaiheen kautta ei koskaan sitä päässyt olemaan (luultavasti hyvä niin). Tarkoitus ei ole tehdä selkoa mun parisuhdehistoriasta eikä niiden parien suhteiden kulusta myöskään vaan valottaa sitä, miten pidempi sinkkukausi tosissaan muotoilee omia käsityksiä ja asenteita uusiksi ja kuinka halu löytää parisuhde vaihtelee eri kokemuksien ja tunteiden myötä.

Suurimmilta osin oon sitä mieltä että viihdyn sinkkuna ja rakastan sitä vapautta ja sitoutumattomuutta johon on oikeutettu. Saat mennä miten haluat, extemporeepäätökset ja -reissut on helpompi tehdä ja yleensäkin elämässä tarvitsee ottaa huomioon vaan omat halut ja tarpeet. Plussapuolia löytyy ja tässä kun niitä on tämän sinkkuilun aikana (sanotaanko näin että viimeiset kaksi vuotta miinus muutamat jaksot joina laskin itseni varatuksi) löytänyt yhä enemmän ja enemmän on asenne parisuhdetta kohtaan ihan selvästi muuttunut. Ensinnäkin olen hoksannut sen, että etsimällä ei kannata etsiä ihan mitään; suhde tulee kun on tullakseen juuri oikealla hetkellä oikeassa paikassa - tai tässä viimeisimmässä tapauksessa "suhde" tuli juuri väärällä hetkellä väärässä paikassa mutta the point is se alkoi ilman mitään tarkoituksellisuutta ja aikeita. Toiseksi, parisuhdetta ei ehkä kaipaakaan niin tiedostetusti koska mulle kai on tapahtunut ns. sinkku-orientoituminen; on vaikea kuvitella siirtyvänsä luonnollisesti parisuhteeseen koska elämä muuttuu aika radikaalisti ja menettää kaikki ne edut joita sinkkuudessa on. Uskon ja tiedän sen että kun (huom. kun, ei jos) se miekkonen jostakin löytyy ja yhteinen aika alkaa niin pysähdyn hetkeksi panikoimaan hieman osaksi omaa identiteettiäkin muodostunutta vapauden tunteen muuttumista. Vapaa ja itsenäinenhän toki voi olla parisuhteessakin mutta in my opinion ei kuitenkaan ihan samalla tavalla kuin sinkkuelämässä. Taidan soveltaa itseeni better off alone-ajatusmallia vähän liiankin tuntuvasti!

Sitten siihen toiseen puoleen. Nyt paikkakunnanvaihdoksen ja uuden elämäntilanteen myötä on tullut uusia ajatuksia; aluksi ajatus parisuhteesta ja ihmisestä jonka vierestä herätä aamuisin ei tuntunut hassummalta ja nyt viimeaikoina sama ajatus on tuntunut pyörivän jatkuvasti mielessä. Tavallaan sitä kai ajatteli jättävänsä nyt yhden vaiheen taaksepäin ja aloittavansa uuden sivun elämässä ja nyt sitä miettii millaisia elementtejä haluaisi sisällyttää tähän uuteen tilanteeseen. Keskustelin eilen Jn kanssa aiheesta ja J kertoi katsoneensa ohjelmaa josta kävi ilmi, että korkeakoulussa opiskelevat naiset päätyvät yhä enemmän sinkuiksi ja elämään yksin valmistumisen jälkeenkin (en tiiä kuinka huttua tämä tieto on mutta anyway). Sitä ajattelis että opiskeluympäristössä tapaisi vaikka sen future husbandin mutta mikä sen määrää? Tämä kokoelma pitempään jatkuneesta yksinäisyyden tunteesta, monesta kaverista jotka on samassa tilanteessa, elämänmuutoksesta ja pettymyksestä tämän postauksen aiheisesta asiasta on synnyttänyt ihan ennenkuulumattoman halun löytää joku ihminen! On se myös hirveän pelottavaa tajuta että nyt välitän tosi paljon ja pitäis pystyä uskaltaa välittämään ihan ehdoitta, en tiedä mitä ihmiset pelkää rakkaudessa mutta kyllä tosi paljon pelätään, ehkäpä siksi jos on käynyt huonosti aiemmin. Ja ikävintähän tässä on se, että yleensä ei voi tietää kuka jää ja kuka lähtee, siispä on otettava riskejäkin ja varautua tuntemaan ikäviäkin tunteita.

 Kun ei ajatella sitä, mitä menettää siirtyessään sinkusta varatuksi vaan sitä mitä kaikkia hyviä puolia parisuhde antaa kääntyy ajatusmaailma taas täysin ympäri. Ei enää energiaa helvetisti kuluttavaa alitajuista etsintää (vaikka kuin ei ettimällä ettis mitään niin kyllä ne silmät pyörii vähemmän tai enemmän innostuneesti päässä), parisuhteen puuttumiseen liittyvää yksinäisyyden tunnetta eikä jatkuvasti vaihtuvia säätöjä joista tietää heti ekoilla hetkillä että tämä on pelkästään totaalista hauskanpitoa vaan oikeaa välittämistä, joku erityinen ihminen jonka kanssa jakaa vaikeita asioita ja vaikkapa tieto siitä että aina on joku odottamassa ja haluamassa sut viereen nukkumaan.  Kyllä pienessä yksinäisyyspuuskassa tuollaiset asiat saa olon kovin hellyydenkipeäksi ja läheisyyttä kaipaavaksi, varsinkin jos fiilistä tehostamassa on joku erityinen ihminen tai tapaus keskeneräisestä toipumisesta. Like right now.

Ai niin, taisin myös saada Jltä elämäni parhaimman neuvon viikonloppuna. Selitettyäni erään tilanteen Jlle juteltiin hetki ja puhelu loppui. Kohta J lähettää viestin jossa lukee "teet just niinku susta itestä tuntuu", ja se oli ihan oikeasti kaikessa yksinkertaisuudessaan maailman helpottavin ja paras neuvo!

Tästä postauksesta tuli kaikkea muuta kuin arkielämää kuvaava postaus! Inspiraatio oli kuitenkin ehkä paras ikinä tällä kertaa ja tuli mietittyä asioita ihan olan takaa. Lopuksi vois kertoa että tänään tuli tehtyä loman kohokohta, nimittäin maailman eniten perus reissu Haaparantaan :D mutta oli hyvää seuraa ja hyvät ostoksetkin joten mikäpä siinä! Ehkä nyt laitan huolet ja murheet nurkkaan häpeämään ja keskityn johonkin täysin aivotoiminnattomaan puuhaan. 

when it's just us

you show me what it feels like to be lonely

you show me what it feels like to be lost

i take your hand for you to let it go

let it go, let it go, let it go

it's gonna be

it's gonna be better

it's gonna be better

it's gonna be better

I'm a lover and a fighter; I fight for what I love and I love what I fight for

heräsin tänään jääkylmästä kämpästä sillä mielellä että haluan kietoutua peittoihin ja jatkaa unia pitkälle iltapäivään mutta läksin kuitenkin yliopistolle sukeltamaan kielentutkimuksen, fonetiikan ja englannin suulllisen kielitaidon ihmeelliseen maailmaan. kun ei hetkeen ole koulunpenkillä istunut luennot saattaa tuntua loputtoman pitkiltä ja itse opiskeluakin saa opiskella pitkän tauon jälkeen mutta täytyy kyllä sanoa että tekee oikeasti hyvää nyt olla tuolla koulumaailmassa =) täytyy sanoa tässä vaiheessa noin koska varmasti noin kahden viikon päästä ei paljon naurata; viestinnän tentti lähestyy ja vaatii kahden kirjan lukemista joista toinen on englanniksi 200 sivua täynnä pelkkää tutkimussanastoa ja havainnollistavia kaavioita! jos olisin tehnyt kaiken oikeaoppisesti oisin ollut jokaisella luennolla (huom. en ole ollut pois ehkä kuin 3 kertaa?), kuunnellut tunnilla ja aloittanu lukemaan jo pikkuhiljaa viikkoja sitten. mutta oikeasti - who does that? nojoo, joku todella fiksu ja ennakoiva ihminen joka on oivaltanut kyseisen tavan kaikken tuloksellisemmaksi. ehkä jonain päivänä otan oppia!

 'Cause tonight I'm feeling like an astronaut  

Sending SOS from this tiny box  

And I lost all signal when I lifted off 

Now I'm stuck out here and the world forgot 

Can I please come down

 cause I'm tired of drifting round and round

aika taas juoksee ihan mieletöntä vauhtia! viime vuonna tähän aikaan olin hetken aikaa työttömänä kunnes marraskuun alussa alkoi se jumalaton kassallaistumisputki. aika taitaa tosiaan kullata muistot koska tänään huomasin ajattelevani ihan varhaisimpia kassa-aikojani kaiholla (....) mutta viime keväiset ja kesäiset työhetket eivät niinkään synnytä mitään haikeusfiiliksiä :D itse asiassa nyt ku on pysynyt suht kauan (kyllä, 2 ja puoli kuukautta on mulle pitkä aika niin puuduttavan työputken jälkeen) kaukana siitä kassahirvriöstä voisin jopa kuvitella tekeväni taas töitä osa-aikaisesti! viime joulun aikoihin työ oli ihan hemmetin kiireistä ja työt tuli uniinkin monen monta kertaa mutta jostain syystä en muista olleeni niin kovassa väsymyksessä ja stressitilassa kuin nyt kesällä. kai kesällä oli niin paljon kaikenmoista muutakin, pääsykokeisiin lukua ja enemmän vastuuta töissä johtuen pienemmästä työympäristöstä ja ehkäpä enemmän vastuuta myös itsestään kun asui jo omillaan. oli miten oli, elämä oli _hieman_ erilaista vuosi sitten kuin nyt ja oikeasti tuntuu että miten ihmeessä voi olla taas yksi vuosi vierähtänyt näin lentäen ohi.

 

jääkylmästä kämpästä huolimatta syksy vakiinnuttaa jatkuvasti asemaansa mun lempivuodenaikana! uutena elementtinä on aivan ihanat värikkäät pudonneet vaahteranlehdet joita lojuu metrin välein täällä Vaasan kaduilla. kirpeän kylmä ilma on täydellinen lenkkeilyyn, pimeys on kaunista ja kynttilöitä kuluu. musiikkiki kuulostaaa kaikista parhaimmalta syksyisin!

varsinainen tunnelmointipostaus, tästä on hyvä siirtyä takaisin kylmän maailman pariin - tosin pehmeällä laskulla eli lämpimällä suihkulla ja tunnin mittaisella sinkkuelämää-hetkellä. xx

trouble he will find you no matter where you go

kysymys: bloggaaminen on yksi viestinnän muoto, right? bloggaaminen on kirjoittamista eli liittyy läheisesti journalismiin joten tämä mun bloggaushetki yliopiston kirjastossa opiskelun lomassa on täysin sallittua ja aiheellista, olenhan täällä "opiskellut" jo muutaman tunnin johdatusta viestinnän tutkimukseen käymällä läpi luentomateriaalia ja kirjoittamalla ylös puuttuvat jutut. ihan oikeasti, pääsin jo kahdeltatoista ja täällä vapaaehtoisesti olen reippaasti leikkinyt opiskelijaa ja saanut aikaiseksikin jotain! täällä kirjastossa on muutenkin jotenki tosi kiva touhuilla kaikkea, oli kyseessä sitten hc-tenttiinlukemista tai facebookkaamista. kirjastoilla taitaa olla joku special place in my heart, luinhan vuonna kivi ja kypärä kirjoituksiinkin (okei, noin kaks vuotta sitten....) kirjastossa samoin kuin pääsykokeisiin viiime kesänä. pääsykokeisiin joissa onnistumisen ansiosta juuri täällä kirjastossa nyt istun! hullu ajatus, huhuh.

tänään on ihan selvästi vaan sellanen keskinkertainen päivä jolloin helposti vtuttaa joka ikinen pieni asia; palelee, mummot kävelee keskellä tietä, avaimet ei löydy aamulla millään mistään ennenku tajuat että kannattais varmaan raivata se perhanan pöytä kaikesta sotkusta niin ne löytyis kahdessa sekunnissa sieltä jostain alta, voisit vaan nukkua pari päivää ilman mitään kontaktia ulkomaaimaan, kouluun pyöräillessä syntyy älytön tuskanhiki ja näytät kaikelta muulta kuin akateemiseen ympäristöön sopivalta opiskelijalta. ähhhh.

meinasin alkaa kirjoittelemaan "turhanpäiväisiä" kuulumisia mm. siitä, kuinka kävin viikonloppuna kotona ja kuinka siellä oli "ihan kivaa" ja mitä kaikkea on yleensäkin tullut hommailtua tässä viimeisen viikon aikana mutta jostain syystä luovuin ajatuksesta. oon jotenkin kai filosofisella pohtimistuulella mutta aivot takkuaa ja ajatukset kompuroi ympäri ämpäri onnistumatta synnyttämään mitään aihekokonaisuutta.

jotenkin tuntuu että vaikka uutta asiaa on edelleen paljon sekä uutta tekemistä ja tutustumista jatkuvasti niin elämä on silti jollain tapaa jumissa. oon yrittänyt miettiä mistä se johtuu; ehkäpä siitä kuinka viime aikoina ihmissuhteet ovat olleet kovasti tarkkailussa ja harkinnassa, ehkäpä siitä että ihmissuhteita on pitänyt tiedostetusti muuttaa ja muokata tai ehkäpä siitä että jokin tietynlainen ihmissuhde puuttuu. esimerkiksi sellainen ihmissuhde joka ei yksinkertaisesti toimi ja jota täytyy alkaa punnitsemaan todella monelta kannalta jotta ymmärtäisi mikä ratkaisu helpottaisi tilannetta ei ole mun mielestä kovin luonnollinen suhde. jatkuva huolehtiminen, stressaaminen, varuillaan oleminen ja pelkääminen vie ihan hemmetisti voimavaroja eikä yleensä koskaan normalisoidu tasa-arvoiseksi ja terveeksi suhteeksi. tällaisessa ihmissuhteessa elettyään alkaa helposti miettimään sitä, millainen se terve ja tasa-arvoinen suhde oikeastaan on ja onko sellaista osannut oikeasti etsiäkään tai halutakaan (koska ei vaan tiedä mistä on kysymys). voisin jatkaa loputtomiin tätä arvailua ja pohdintaa mutta luotan siihen että jonain päivänä asiat selkenee niinku itsestään. ehkä, mahdollisesti, kuka tietää? kiteytetään tämä sössötyslässytys seuraavasti:

TAI

ei sillä että mulla mitään hinkua edes olis oikeastaan parisuhteeseen - se on jännä juttu, aina ku luulen että mulla on niin hoksaanki viimeistään hetkien päästä että kuinka helppoa on olla vain itsekseen. yksinäisyys nyt on eri juttu, toisinaan on kovinkin lonesome fiilis mutta luulen että sekin on lähinnä fyysisen läheisyyden kaipuutta. kauhea, oonko vaan pohjimmiltani niin sinkkutyttö että oon tullu niin orientoituneeksi vapaaseen elämään? oh my god, sössötyslässytys jatkui, hups.


oon myös vahvasti sitä mieltä että greyn anatomia on hukuttanut mut tähän hemmetin ylianalysointiin. ja myös saanu mut niin pahasti koukkuun että katon yhden kauden per viikko ja juoksen kauppaan ostaan viimesillä opiskelijan penneillä seuraavan boksin. taidankin lähteä hukuttautumaan peiton alle viimeisien jaksojen pariin ->

 he's out in the dark, he's there in my heart

he waits in the wings, he's gotta play a part

trouble is a friend yeah trouble is a friend of mine, oh oh

so don't be alarmed if he takes you by the arm

i won't let him win but i'm a sucker for his charm

trouble is a friend yeah trouble is a friend of mine, oh oh

there'll always be times like these

hellurei kanssaeläjät! takana on loistava viikonloppu josta palaan kertomaan myöhemmin kuvien kera, odottelen tässä että S on valmis lähtemään kaupungille kahville (tai kaljalle) tappamaan tätä hidasta ja varmaa sunnuntaimasennusta. jostain syystä vaikka mieliala olisi koko viikon aivan normaali ja iloinen niin tämä hemmetin sunnuntai tulee aina ja tekee mielessä tuhojaan. kaikki asiat tuntuu aina sunnuntaisin kaksi kertaa isommilta, huolet tuhat kertaa pahemmilta ja toisinaan unohdetut huolet palaavat kuin tyhjästä mieleen kummittelemaan juuri sunnuntaisin. tällä hetkellä sellanen fiilis että i can't wait it's monday! ulkonakin on satanu koko päivän ja koko ajan on vaan yksinkertaisesti tökkinyt. viikonloppu oli kuitenkin tästä _sunnuntaista_ huolimatta huippu, enough said.

minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua ja rakastaa sinua

Katja heitti mulle mielenkiintoisen kuvahaasteen blogissaan ja ajattelin että vastaan siihen vasta kun pääsen sille koneelle jossa on enemmän kuvia mutta rupesin tutkailemaan tätä risaa läppäriraukkaani ja täältähän löytyikin ihan hyvä kuvavalikoima! Let's see:

KUVA MINUSTA NYT 

KUVA MINUSTA 5 VUOTTA SITTEN

ei ehkä selkein kuva koska kasvot hädintuskin näkyy mutta tämä on otettu niin osuvasti

juuri 5 vuotta sitten ja eiköhän tässä näy kaikki oleellinen jota viisitoistavuotias pieni

teininalku haluaa itsessään kuvata: "ei vittu on siistiä olla juomassa teatterin takana ja olla

niiiiiiin päissään että muut joutuu kantelemaan sua ympäriinsä reppuselässä ja kaikki näkee!"

btw, oon tallentanu tän kuvan nimellä lol.jpg, onpa osuvaa =)

KUVA JOTA HÄPEÄN

 ihan infernaalinen krapula rukalla ja jostain syystä olin noin noin iloinen. say no more!

KUVA ILLASTA JOLLOIN HÄVETTI JÄLKEENPÄIN

.......................... tästä en tiedä haluanko sanoa sen enempää kuin

halleluja Pipefest 2010, jantterit kuittaa!

KUVA PITKÄAIKAISIMMASTA YSTÄVÄSTÄNI

rakkaan "siskoni" 18-vuotissynttäreiltä, seki muka otti ja kasvoi isoksi!

näytän ite mille ikinä tässä mutta tämän kans on tullu touhuiltua vaippaiästä asti =)

 

KUVA HENKILÖSTÄ JONKA KANSSA TOIVOISIN OLEVANI YHTÄ PALJON TEKEMISISSÄ KUIN ENNEN

serkun kanssa oltiin parhaita kamuja pienenä, vedettiin sukkahousut päähän

ja leikittiin että meillä on kamalan pitkät hiukset ja ollaan spaissareiden jäseniä.

oi lapsuutta!

KUVA MINULLE TÄRKEÄSTÄ ASIASTA

iskä on tärkeä tuki ja turva, paras kaveri :-)

 

 

 

KUVA JOKA SAA MINUT NAURAMAAN

 

roadtrippin' in Kemi! voin vannoa että koko 

seurueella on tästä illasta hyvät muistot :D

 

 

 

KUVA HIUSMOKASTANI

 

maailman _kamalimmat_ H&M:n hätäpidennykset jotka oli täyttä muovia

ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin luonnollinen  mutta ostoshetkellä tottakai

 aivan loistokeino saada tukka pidemmäksi :--D

 

 

 

KUVA JOKA ON OTETTU ERITTÄIN KUUMANA PÄIVÄNÄ

  

  ruisrock 2010:n kylmyys hyytää vieläkin luissa ja ytimissä!

nesteytyksenhakureissulla emilian kanssa =)

olipas antoisaa, tehkää kaikki vaan omaksi iloksenne ilman sen kummempia haasteita!

if that's the way it is then that's the way it is

huomenia vaan! luulis että kymmenen tunnin unien jälkeen lähtis levänneenä ja innosta hehkuen kouluun mutta toisin kävi, viestinnän johdatuksen luento ei just nyt kiinnostanu ihan hirveästi ja reippaana tyttönä päätin jättää menemättä. sain vielä Sn tekemään saman ja todettiin ettei me siellä paikan päälläkään oltais saatu aikaan muuta ku suttulappuja ja tekstareita. tuossa aiemmin valittelin kuinka koulua on niin hemmetin vähän nii onhan se vähän twisted logic olla menemättä kouluun silloin ku sitä (kerranki) olis! kaheltatoista uus yritys, kyllä mää ihan oikeasti meen jo sillon =)

viikonloppu meni siis kotioulun maisemissa. perjantaina vietin aikaa porukoiden kanssa ja illalla tosiaan lähdimme baareilemaan hyvässä seurassa, lauantaina olin An ja An kanssa ajelemassa sekä illalla kärppämatsissa jee! hävisivät mutta se tunnelma siellä on aina kyllä jees. sunnuntaina vaan makasin ja söin äitin ruokia ja ajelin vähän itsekseni ympäri kaupunkia ja huomasin junan lähdön lähentyessä että alkoi vähän ahdistaa parinkin kategorian huoli mutta onneksi ei syntynyt sen suurempaa paniikkia. illlalla kämpillä hoksasin että hei mustahan on kiva olla täällä ja se oli kyllä siisti tunne! huomaa selkeästi että pikkuhiljaa alkaa kotiutua vaikkakin kahden kaupungin aiheuttamat ristiriidat kyllä jaksaa sillon tällön vaivata.

jaksoin jopa ladata kameran eilen ja napsin vähän otoksia!

 ihanat conversevauvani joista maksoin itseni kipeäksi <3

 känäppää

 tämmöinen ihana ylläri tuli oulun suunnalta postin mukana :')

hahahahaaaa!!! tässä on kastajaisista saatu haalarimerkki jonka päätyminen jokaisen fuksin omistukseen vaati mm. tonnikala-makarooniseoksessa uimista, kissanruuan pakkohaistelemista ja lopuksi tietenkin oikeasti kastumista vesiletkusuihkujen alle. kuulostaa pahalta mutta oli erittäin hauskaa, nyt saa vetää haalarit hyvällä omallatunnolla päälle!

mulla on joku pieni jumi tämän bloggaamisen kanssa nyt, tuntuu ettei ihan suju niinku pitäis. mutta jospa tästä noustais, jos ei kuulu tekstejä niin se johtuu varmaan siitä ettei pakkotuntumalla inspiroi kirjoittaa!

 

ihana kesäyö <3 tää sattui just tulemaan radiosta ja keskityin kuuntelemaan ja miettimään viime kesää jonka tämä biisi tuo mieleen. kävin muuten töissäkin moikkaamassa työkamuja viikonloppuna, siitäkin tuli hyvä mieli! (mitenköhän ihmeessä viime kesän ajattelu toi mieleen tuon että kävin töissä kääntymässä, hmm ehkä siksi koska suunnilleen asuin K-Market Värtössä viime kesän?)

välillä tuntuu että päässä juoksee niin paljon ajatuksia ettei mitään pysty ajattelemaan selkeästi, ja yhtäkkiä tulee joku pieni hetki jolloin kaikki elämän pienet huolet ja murheet rysähtää tajunnan läpi ja muistuttaa että "täällä me ollaan, hähähähää, mitäpä aiot meille tehdä?". mutta kai asioilla nyt vaan on se hemmetin tapa järjestyä

nyt pitää alkaa tehdä lähtöä koululle (lue: syömään)! kyllä mää vielä jonain päivänä oivallan opiskelun tärkeyden ja tarkoituksen.....