"Intercityjuna Rovaniemelle Oulun kautta lähtee raiteelta yksi. Intercitytåg till Rovaniemi via Oulu avgår från spår ett. The intercity train to Rovaniemi via Oulu leaves from track one." Sanomattakin selvää että nämä replat ja vr:n kuuluttajanaisen ääni on tulleet hyvin tutuiksi viime kuukausien aikana, ja tänään on siis matkustuspäivä Oulun suuntaan! Kotiinmeno tuntuu vähän jännältä, vähän yli kuukausi on kotonaolemisesta kulunut ja uskokaa tai älkää se tuntuu todella pitkältä ajalta. Nämä viikonloppuvisiitit ovat valitettavasti niin lyhyitä ettei parin päivän aikana oikeasti vaan kerkeä rauhoittua, got places to go, people to see. Mistä en toki valita mutta syyslomaillessa kului kotona viikko ja yksinkertaisesti se oli niin paljon parempaa olla pitempi aika putkeen. Joululoma tosin lähenee huimaa vauhtia ja se on lähes kuukauden mittainen (loma jolloin on töitä, mutta silti) eli joulunviettoon saa asettua ihan kunnolla!
Tätä tekstiä kirjoittelen junasta, hihii! Yleensä en pahemmin liikuttele tätä pahoin kärsinyttä läppäriraasua ympäri kyliä mutta tällä kertaa se tarttui mukaan lähinnä iskän käskystä: "siihen pitää ajaa uudet virustorjunnat ja skannata koko kone ja sieltä pitää poistaa turhat ohjelmat ja ja ja....". Kyllähän minä iskärakas osaan (ainakin alkeellisesti) tehdä virustorjunnat ja varsinkin poistaa turhat ohjelmat koneelta mutta toki raahaan tämän mukanani että voit tehdä kaiken huomattavasti paremmin :D
Junailusta olen aina tykännyt! Teininä tuli tehtyä niitä pakollisiä trippejä Särkänniemeen ja Linnanmäelle ja noihin aikoihin olin saanut käsiini "sen" ajan hienouden, mp3-soittimen josta en päästänyt irti sitten millään. Joka paikassa sen piti olla mukana ja nyt tuleekin mieleen pari junareissua väleiltä Helsinki-Oulu ja Tampere-Oulu joiden aikana kuuntelin koko soittimen tasan ekasta biisistä siihen viimeiseen, just siinä järjestyksessä kun ne biisit sieltä tuli. Melko orjallista....
Eilen hypättiin haalari(humala)päissämme pikkujoulusitseillä ja baarissakin vähän, ihan jebou meininki oli! Baarissa bileiden nimet oli tosiaan Sinkkubileet jotka ei nyt ihan nimensä veroiset olleet, aivan normaali nimetön baarikäyntihän se oli. Se on huvittavaa kun bileitä keksitään ties mistä aiheesta ja ties minkä syyn nojalla; tj 0-bileet, gangnam style-bileet (...), back to school-bileet jnejnejne. Toisaalta mikäpä haitta tuo bailukansalle on!
Tänään tapahtuu jotain todella ihanaa jota oon oottanu jo tovin; PÄÄSEN SAUNAAN! Ehkä maailman paras rentoutumiskeino sekä mielelle että kropalle. Koko matkan on tihuuttanut sitä kuuluisaa jäätävää tihkusadetta jota tänä syksynä on saatu katella aivan tarpeeksi jo niin ei haittaa yhtään päästä lämmittelemään matkanteon päätteeksi. Loppumatka sujuukin jälleen Sinkkuelämän parissa ->
Vaasaa mainostettiin sekä kaupungin omassa esitteessä että yliopistolta tulleissa lippusissa ja lappusissa seuraavasti: "Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki noin 1900:lla aurinkotunnilla vuodessa", ja olemme tässä lukuisten ihmisten kanssa miettineet että mistä heeeeeeelkkarista tämä tieto on oikein otettu ja viitsitty laittaa levitykseen sillä auringolla ei tunnu tosiaankaan olevan tän kaupungin kanssa tekemistä ainakaan niin paljon että täällä auringon voisi sanoa paistavan eniten! Tälläkin hetkellä kaatosade piiskaa ikkunaan huuhdellen lenkkihaaveet lätäköiksi kaduille ja pitää huolta siitä ettei aiemmat syksyn jääkylmässä sateessa uimiset unohdu helpolla. Todella yleinen mielipide asiasta kiteytyy erittäin hyvin tähän yliopiston meemisivulla olevaan kuvatukseen:
Itseasiassa olen sateen ystävä eikä mua sinänsä häiritse se mutta en vaan voi olla ihmettelemättä tätä lausahdusta jolla kaupunkia mainostetaan! Paikkansapitävyys kyseenalaistettu ainaki tältä taholta :D
Flunssa vie mua edelleen aivan satanollameiningillä ja muuten kyllä jaksaisin yskiä ja räkiä vaikka maailmanloppuun asti mutta yksi asia ottaa todellakin päähän: nimittäin jatkuva väsymys ja alhainen energiataso! Pari viikkoa on vierähtänyt lähinnä neljän seinän sisällä Sinkkuelämää ja Greyn Anatomiaa katsellen ja ihme ettei sänkyyn oo tullu mun kropan muotoista reikää. Keskiviikkona päästään ekaa kertaa pikkujouluilemaan punahaalareissa sitseille ja jatkoille _sinkkubileisiin_, veikkaan että huikea yli kahden viikon tauko rellestyksestä takaa sen että rehaus maistuu taas eri tavalla ja oikeasti tekee MIELI vähän siemailla kuohuvaa.
Punahaalareista puheen ollen, saatiin pari viikkoa sitten ikiomat HAALARIT ! Niitä on odotettu koko syksy ja nyt kun ne sai sitten vetää päälle tunsi itsensä täysivaltaiseksi yliopistolaiseksi vaikka merkkejä ei vielä riitä kuin murto-osa peittämään haalarien pinta-alaa. En myöskään missään nimessä olis halunnut ottaa niitä pois illan päätteeksikään mutta onneksi totesin tässä myöhemmin että kyllä ne päällä tulee varmasti vielä kävelemään/konttaamaan/uimaan ympäri ojia ja puistoja :--) vappu on myös sellanen asia jota tällainen pieni opiskelijanalku odottaa ku viisivuotias joulua! Ylistys siis haalareille, olen rakastunut <3
kevyt kuuden tunnin haalarimerkkien ompelusessio takasi tällaisen tuloksen!
kovin tuskaista oli varsinkin kun ompelutiimin kumpikin jäsen vihas koulussa
käsityötä mutta lopputuloksena oli kuitenkin kaikki saadut merkit kiinni (Y)
toisessa lahkeessa on muutama lisää! ps. en jaksa kääntäääää
Tältä ne näyttää päällä! Sitominen oli melko vaikeaa ja sainkin
puolen tunnin tappelun jälkeen vahingossa ne oikein laitettua :D
kuulemma tämä sitomisasia on sellainen jonka kanssa saa
taistella vaikka olis viidennen vuoden opiskelija joten ei siis hätää!
Lahkeisiin nakkasin kuminauhat.
Tämäkin sunnuntai näyttäis olevan kohta finaalissa ja jostakin syystä iltaa kohden reipastuin ja heräsin flunssakoomasta; tuloksena tiskivuoren päihittäminen ja vessan siivoaminen!?!?!?!?! Sanoisin että melkoisia urotöitä näin päivän päätteeksi. En voi muuten ymmärtää edelleenkään tiskaamisen mystiikkaa: oon asunu yksin nyt yhdeksän kuukautta enkä ole tässä ajassa oppinut edelleenkään tiskaamaan asioita sitä mukaa kun tiskiä syntyy. Lukemattomat kerrat tiskiä on kerryttänyt jopa viikon verran lojumaan ja siinä sitä sitten kiroillaan ja tuskaillaan hiestä märkinä että minkä saakelin takia näin yksinkertaista asiaa pitää viivyttää. Puolustuksekseni sanon että tänä syksynä oon hieman prepannut ja älynnyt tarttua toimeen vielä siinä vaiheessa kun jumalaton keko likaisia astioita on vasta syntymässä! Perjantaina leikimme Sn kanssa joulua ja leivoimme torttuja sekä joimme glögiä (+ sinkkuelämää-maraton piti meille seuraa) eli astioita taas kasaantui uhkaavasti tiskipöydälle jonka olin vaivalla vasta edellisiltana tyhjentänyt, ja nyt äsken tiskiharjalla huitoessani tajusin että parissa päivässä kerkeää tehdä jäätävän sotkun ihan helposti. Tätä tiskaamisasiaa oon ihmetellyt koko yksinasumisaikani enkä varmasti koskaan tule täysin sinuiksi sen kanssa. First world problems, huh?
Siinä pari biisiä joita oon kuunnellut viime aikoina paljon. Ekaksi tämä The Frayn vanha mutta edelleen vaan niin hyvä How To Save a Life pomppas takas tietoisuuteen Greyn Anatomian myötä. Biisissä mua on aina kiinnostanut se että kyse on nimenomaan elämän pelastamisesta, ei hengen, tai niin minä sen ainaki vahvasti käsitän. Joku toinen yrittää "pelastaa" jonkun toisen elämää, jotain tilannetta joka on pistänyt pakan sekaisin, auttaa jollaki tapaa. Lyriikka-analyytikko mussa herää todella helposti henkiin ja huomaamattakin tulee rakenneltua erilaisia stooreja biisien ympärille. Tämä Jesse Kaikuranta mua ei kiinnostanut Voice of Finlandin aikaan suuremmin mutta tän kappaleen myötä oon vähän suopeampi sillä tässä sanat iskee kyllä aivan totaalisesti muhun! Sehän nyt on selvää että elämän omia kokemuksia linkkaa automaattisesti laulujen sanoihin; se on joskus ihan pelottavaakin ku kuulee jonkun kipaleen ja tajuaa sanojen sopivan täydellisesti johonkin tilanteeseen. Tässä yksi esimerkki sellaisesta biisistä!
Ihanat sinkkikset aina piristää, taidanpa turvautua taas kupposeen teetä ja katsoa pari jaksoa. Stay tuned!
ps. jostakin perhanan syystä tuon tiskiavautumiskappaleen fontin koko ei vaan voinut asettua samanlaiseksi kun yleensä. Hemmetin blogger, toisinaan ärsyttää toimimattomuutesi. <3
Heissulivei everybody! Flunssainen päivitys täältä vaasanmaalta =) edellisestä postauksesta on kulunut hävyttömän pitkä aika jota perustelen a) kiireellä, b) "kiireellä" ja c) pienellä inspiraatiopuutteella joka tosin on vain osaksi laiskuutta - toisaalta monta kertaa oon avannut bloggerin, kirjoittanut jo mielessä pyörineen otsikon, tuijottanut tyhjää ruutua ja tuijottanut sitä kymmenisen minuuttia tajutakseni että nyt tekstiä ei tule.
Viime viikot ovat sisältäneet monenmoista ohjelmaa ja tekemistä, näin ensimmäisenä mainittakoon epämiellyttävimmät aktiviteetit eli yskiminen, räkiminen ja sängyssä voimattomana makaaminen. Perhanan flunssa! Kulunut viikonloppu meni valehtelematta 99,9-prosenttisesti sängyssä makaamalla ja neuroottisesti kuumetta mittaamalla (nousi "pahimmillaan" vain 37,3:een). Toisaalta oon tyytyväinen että tuo paripäiväinen oikeasti oli ensimmäinen viikonloppu aikoihin jona ei tullut hypättyä baarissa tai joka ei muuten vain ollut ihan tarpeeksi ohjelmapitoinen. Paikoillaan maatessa ja oikeasti lepäessään sen huomaa kuinka koko kroppa on kerännyt ihan järkyttäviä lukkoja ja jumeja, ja seriously, se unen tärkeys... heti kun muutaman yön nukkui melkolailla kellon ympäri niin tuntui että viikkojen univajeet korjaantui vihdoinkin, vähän myöhässä kylläkin. Uni kyllä tulee ja se maistuu mutta se missä rytmissä nukkuminen toisinaan tapahtuu on suorastaan häpeällistä. Ja mikä se sellainen laki on että vaikka kuin nukkuis niin väsyttää yhä vain? Kuka tietää? Sitäki tapahtuu toisinaan.
Aihetta juhlaan on viimeaikoina ollutkin, nimittäin tämäkin tyttö jätti teinivuodet taakse ja täytti maagiset 20 vuotta pari viikkoa sitten! Eihän se tavallaan kummoiselta tuntunut että mittariin tuli lisää vuosia, nyt kun the ikä eli 18 vuotta on tullut jo täyteen niin tulevat ikävuodet eivät enää tuo ns. mitään virallista odotettavaa. Oli miten oli, onhan se silti ihan mahtavaa ja mieltä lämmittävää saada onnitteluja ihmisiltä ja huomata että näin paljon ihania ihmisiä on ympärillä! Synttäreitä juhlistin juuri sopivasti edellisiltana olleilla kauppiksen ainejärjestön pool partyilla jotka oli kokemus sinänsä ja vähän vaihtelevaa räpiköintiä normaali baari-iltaan. Itse synttäripäivä meni vähän ryytyneenä mutta jo seuraavana päivänä otimme uusintaa boolin ja hyvän ruuan kera, kuvia illalta on Ln kamerassa, postailen niitä tänne sitten myöhemmin! Muutenkin on tullut hypättyä paljon koulun puolesta järjestetyissä vapaa-ajan riennoissa, opiskelu on ehkä hieman jäänyt vähemmälle ja välillä kauhistelenkin että mitä varten oikein tänne yliopistoon tulin..... Eka tentti meni huonosti mutta luojalle kiitos uusinnoista, tiedän kyllä että koulunkäynti pitää ottaa vakavasti jne lässynlää mutta ei nyt sentään liian vakavasti. Kyllä sitä aina jotenki selviää, right? :D
Pointtina tässä kuulumispostauksessa taitaa olla se että kaikki on mennyt melko hyvin viime aikoina. Koulussa käymistä, kavereita, omaa aikaa, lenkkeilyä, syömistä ja juomista. Paljon häppeninkejä ja uusia ihmisiäkin! Nyt sitä huomaa kun ei oo kirjoittanu hetkeen niin postaaminen on entistä tuskaisempaa koska käy niin yksityiskohtaisesti muistia läpi, enkä ihan kauheasti ole välittänyt ikinä "minullekuuluutätäjasitäjatällaistaontapahtunutjamyöställaistajatäälläolenkäynytjaolikivaa"-postauksista joita nyt väkisin syntyy allekirjoittaneellakin nyt näköjään. Kaikki vaikuttaa olevan ihan alright näin päällisin puolin ainakin, koti-ikävä ei ole juurikaan vaivannut paitsi myönnettäköön että eilinen isänpäivä aiheutti pienen harmistuskohtauksen. Suruhan siinä tuli kun ajatteli iskää ja oli "niin kaukana" kotoa. Porukat kävi mun luona tosin kylässä viikko sitten ja olihan se mukavaa kun ne huolehtii lapsestaan laittamalla ruokavarastot täyteen ja tulemalla välillä tänne suuntaan.
Joululoma alkaa jo 12.12. ja suunnitteilla on että A, A ja L tulevat tänne sen viikon lopussa, jee! Ihana saada parhaat kaverit kylään ja lähteä niiden mukana kotiin viettämään lomaa. Paitsi loma ei ole täysin loma, sillä my old lover kassa kutsuu jälleen! Saan ilmeisesti töitä joulunajalle mikä passaa paremmin kuin hyvin, köyhän opiskelijan tilitilanne ei naurata yhtään ei nyt eikä myöskään varmasti jatkossakaan joten pieni tienesti on erittäin tervetullutta. Musta tuntuu että tuun taas aivan eri innolla ja intohimolla toimeen sen kapistuksen kanssa ku sitä ei oo tarvinu hetkeen käyttää :--)
Telkkarissa on pyörinyt hetken ohjelma nimeltä Vain Elämää ja olen tähän kyseiseen ohjelmaan aivan koukussa! Musiikkiaiheisuus on herättänyt päässä ajatuksia omista musiikkihaaveista jotka on jostain syystä nyt olleet nukkumassa jo tovin. Jotenkin kai sitä edelleen ja aina haaveilee että saisi jotain isompaa aikaiseksi musiikin kanssa ja että ainakin sais kanavoida omaa itseään sen kautta siten, että se on riittävän iso osa elämää. Se tunne kun istut pianon ääreen ja alat laulamaan on edelleen niin koukuttava etten ikinä vois kuvitellakaan luopuvani niistä hetkistä! Musiikki on loppujenlopuksi lähtemätön ja todella iso osa tätä likkaa ettei sitä varmaan edes tiedosta niin vahvasti. Kaikenmoisesta se oma identiteetti koostuu ja musiikki on varmasti se yksi osa mulle.
Nyt on aika siirtyä opiskelun pariin ja avata bloggerin (ja fabon) sijasta moodle ja luentokalvot! Jokainen voi siellä itsekseen arvailla kuin reippaasti jaksan opiskelua tänään harrastaa, we'll see, pyrkimys on kova. Palaan pikemmin kuin viime kerralla, xx
