there'll always be times like these

hellurei kanssaeläjät! takana on loistava viikonloppu josta palaan kertomaan myöhemmin kuvien kera, odottelen tässä että S on valmis lähtemään kaupungille kahville (tai kaljalle) tappamaan tätä hidasta ja varmaa sunnuntaimasennusta. jostain syystä vaikka mieliala olisi koko viikon aivan normaali ja iloinen niin tämä hemmetin sunnuntai tulee aina ja tekee mielessä tuhojaan. kaikki asiat tuntuu aina sunnuntaisin kaksi kertaa isommilta, huolet tuhat kertaa pahemmilta ja toisinaan unohdetut huolet palaavat kuin tyhjästä mieleen kummittelemaan juuri sunnuntaisin. tällä hetkellä sellanen fiilis että i can't wait it's monday! ulkonakin on satanu koko päivän ja koko ajan on vaan yksinkertaisesti tökkinyt. viikonloppu oli kuitenkin tästä _sunnuntaista_ huolimatta huippu, enough said.

minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua ja rakastaa sinua

Katja heitti mulle mielenkiintoisen kuvahaasteen blogissaan ja ajattelin että vastaan siihen vasta kun pääsen sille koneelle jossa on enemmän kuvia mutta rupesin tutkailemaan tätä risaa läppäriraukkaani ja täältähän löytyikin ihan hyvä kuvavalikoima! Let's see:

KUVA MINUSTA NYT 

KUVA MINUSTA 5 VUOTTA SITTEN

ei ehkä selkein kuva koska kasvot hädintuskin näkyy mutta tämä on otettu niin osuvasti

juuri 5 vuotta sitten ja eiköhän tässä näy kaikki oleellinen jota viisitoistavuotias pieni

teininalku haluaa itsessään kuvata: "ei vittu on siistiä olla juomassa teatterin takana ja olla

niiiiiiin päissään että muut joutuu kantelemaan sua ympäriinsä reppuselässä ja kaikki näkee!"

btw, oon tallentanu tän kuvan nimellä lol.jpg, onpa osuvaa =)

KUVA JOTA HÄPEÄN

 ihan infernaalinen krapula rukalla ja jostain syystä olin noin noin iloinen. say no more!

KUVA ILLASTA JOLLOIN HÄVETTI JÄLKEENPÄIN

.......................... tästä en tiedä haluanko sanoa sen enempää kuin

halleluja Pipefest 2010, jantterit kuittaa!

KUVA PITKÄAIKAISIMMASTA YSTÄVÄSTÄNI

rakkaan "siskoni" 18-vuotissynttäreiltä, seki muka otti ja kasvoi isoksi!

näytän ite mille ikinä tässä mutta tämän kans on tullu touhuiltua vaippaiästä asti =)

 

KUVA HENKILÖSTÄ JONKA KANSSA TOIVOISIN OLEVANI YHTÄ PALJON TEKEMISISSÄ KUIN ENNEN

serkun kanssa oltiin parhaita kamuja pienenä, vedettiin sukkahousut päähän

ja leikittiin että meillä on kamalan pitkät hiukset ja ollaan spaissareiden jäseniä.

oi lapsuutta!

KUVA MINULLE TÄRKEÄSTÄ ASIASTA

iskä on tärkeä tuki ja turva, paras kaveri :-)

 

 

 

KUVA JOKA SAA MINUT NAURAMAAN

 

roadtrippin' in Kemi! voin vannoa että koko 

seurueella on tästä illasta hyvät muistot :D

 

 

 

KUVA HIUSMOKASTANI

 

maailman _kamalimmat_ H&M:n hätäpidennykset jotka oli täyttä muovia

ja lopputulos oli kaikkea muuta kuin luonnollinen  mutta ostoshetkellä tottakai

 aivan loistokeino saada tukka pidemmäksi :--D

 

 

 

KUVA JOKA ON OTETTU ERITTÄIN KUUMANA PÄIVÄNÄ

  

  ruisrock 2010:n kylmyys hyytää vieläkin luissa ja ytimissä!

nesteytyksenhakureissulla emilian kanssa =)

olipas antoisaa, tehkää kaikki vaan omaksi iloksenne ilman sen kummempia haasteita!

if that's the way it is then that's the way it is

huomenia vaan! luulis että kymmenen tunnin unien jälkeen lähtis levänneenä ja innosta hehkuen kouluun mutta toisin kävi, viestinnän johdatuksen luento ei just nyt kiinnostanu ihan hirveästi ja reippaana tyttönä päätin jättää menemättä. sain vielä Sn tekemään saman ja todettiin ettei me siellä paikan päälläkään oltais saatu aikaan muuta ku suttulappuja ja tekstareita. tuossa aiemmin valittelin kuinka koulua on niin hemmetin vähän nii onhan se vähän twisted logic olla menemättä kouluun silloin ku sitä (kerranki) olis! kaheltatoista uus yritys, kyllä mää ihan oikeasti meen jo sillon =)

viikonloppu meni siis kotioulun maisemissa. perjantaina vietin aikaa porukoiden kanssa ja illalla tosiaan lähdimme baareilemaan hyvässä seurassa, lauantaina olin An ja An kanssa ajelemassa sekä illalla kärppämatsissa jee! hävisivät mutta se tunnelma siellä on aina kyllä jees. sunnuntaina vaan makasin ja söin äitin ruokia ja ajelin vähän itsekseni ympäri kaupunkia ja huomasin junan lähdön lähentyessä että alkoi vähän ahdistaa parinkin kategorian huoli mutta onneksi ei syntynyt sen suurempaa paniikkia. illlalla kämpillä hoksasin että hei mustahan on kiva olla täällä ja se oli kyllä siisti tunne! huomaa selkeästi että pikkuhiljaa alkaa kotiutua vaikkakin kahden kaupungin aiheuttamat ristiriidat kyllä jaksaa sillon tällön vaivata.

jaksoin jopa ladata kameran eilen ja napsin vähän otoksia!

 ihanat conversevauvani joista maksoin itseni kipeäksi <3

 känäppää

 tämmöinen ihana ylläri tuli oulun suunnalta postin mukana :')

hahahahaaaa!!! tässä on kastajaisista saatu haalarimerkki jonka päätyminen jokaisen fuksin omistukseen vaati mm. tonnikala-makarooniseoksessa uimista, kissanruuan pakkohaistelemista ja lopuksi tietenkin oikeasti kastumista vesiletkusuihkujen alle. kuulostaa pahalta mutta oli erittäin hauskaa, nyt saa vetää haalarit hyvällä omallatunnolla päälle!

mulla on joku pieni jumi tämän bloggaamisen kanssa nyt, tuntuu ettei ihan suju niinku pitäis. mutta jospa tästä noustais, jos ei kuulu tekstejä niin se johtuu varmaan siitä ettei pakkotuntumalla inspiroi kirjoittaa!

 

ihana kesäyö <3 tää sattui just tulemaan radiosta ja keskityin kuuntelemaan ja miettimään viime kesää jonka tämä biisi tuo mieleen. kävin muuten töissäkin moikkaamassa työkamuja viikonloppuna, siitäkin tuli hyvä mieli! (mitenköhän ihmeessä viime kesän ajattelu toi mieleen tuon että kävin töissä kääntymässä, hmm ehkä siksi koska suunnilleen asuin K-Market Värtössä viime kesän?)

välillä tuntuu että päässä juoksee niin paljon ajatuksia ettei mitään pysty ajattelemaan selkeästi, ja yhtäkkiä tulee joku pieni hetki jolloin kaikki elämän pienet huolet ja murheet rysähtää tajunnan läpi ja muistuttaa että "täällä me ollaan, hähähähää, mitäpä aiot meille tehdä?". mutta kai asioilla nyt vaan on se hemmetin tapa järjestyä

nyt pitää alkaa tehdä lähtöä koululle (lue: syömään)! kyllä mää vielä jonain päivänä oivallan opiskelun tärkeyden ja tarkoituksen.....

it's a blacked out blur but i'm pretty sure it ruled

täyty tulla lyhyesti tänne hehkuttamaan koska tämä on niin hemmetin harvinainen juttu: oon pitkän bailuillan jäljiltä herännyt jo puoli kymmeneltä aivan täysin pirteänä ja hyvinvoivana! no sign of hangover :------------------) muutenkin oli niin onnistunu ilta, näky paljon kavereita ja tuttuja (olen siis Oulussa tällä hetkellä).

vaikka tässä biisissä katy-raukalla tilanne on vähän toinen eikä nyt voi verrata tähän onnistuneeseen morning afteriin millään tavalla niin sanoissa on silti hyviä "pointteja". bailaus ja rehaus vie rahat, muistin, järjen ja narikkalaput (niinkuin juuri eilen.......) ja tuo tilalle päänsärkyä, katumusta, häpeää, "mitä helvettiä eilen on tapahtunu"-kokemuksia niin silti suurimmat osat kerroista on huippua hauskanpitoa! ja ei, kännin määrän ei tarvitse räjähtää taivaisiin asti pitääkseen silti ihan hubaa baarissa. en tiedä minkä takia päädyin kirjoittamaan tästä aiheesta mutta oon vaan niin yllättynyt että _kerrankin_ herää ilman suurempia ongelmia! jihuu!

i hope one day i'm stronger than i feel and i hope it feels different than today

superväsymys + hämmennys + suru = ei kovin lupaava yhtälö. onneksi on Greyn Anatomia jonka monituntinen tuijottaminen vastaa vähintäänkin yhtä ammattilaisen pitämää terapiaistuntoa <3

sanomattakin selvää siis että täällä mun saattaa olla pientä sydänsurun poikasta kyläilemässä. tuntuu että tämän lajin ongelmat on kyllä kaikista universaaleimpia ongelmia, niitä on ihan joka puolella maailmaa ihan jokaisella ihmisellä. toinen sellainen juttu on kasvaminen; kaikkien täytyy jossain välissä päästää irti lapsuuden ajoista ja ruveta ottamaan täysi vastuu itsestään ja pärjäämisestään. tässä kotipaikkakunnalta muuttaneena aikamoisen kasvun paikan keskellä nyt yritän löytää edes sitä jotain yhtä omaa tietä jota kulkea nyt ainakin toistaiseksi. muistan että lukioon mennessä oli näitä samoja ajatuksia vaikka tilannehan oli silloin kuitenkin huomattavasti helpompi  -  15-vuotias naiivi lapsi hätäili vielä niin kovin aikaisessa vaiheessa että kuinka se oma elämä siitä sitten lähtee järjestymään. nyt on sinänsä samanlainen tilanne, että käynnissä on elämänmuutos koulun suhteen ja uuteen pitää totuttautua mutta ollaan tässä jo muutama vuosi nähty elämää tuon lukion aloituksen jälkeen. en osaa sanoa oonko muuttunut paljonkin niistä ajoista mutta sen tiedän että musta tuntuu ihan helkkarin paljon aikuisemmalta ja tietäväisemmältä. jos nykyään tuntuu pahalta niin se varmasti on tuntunut ihan yhtä pahalta nuorempanakin mutta näinä päivinä tietää, että vaikeatkin tunteet menee ohi.

 hei valonkantaja

viaton et ole sinäkään

hei rakkauden antaja

ei oo mitään menetettävää

nyt menee kyllä vähän lässytyksen puolelle mutta rupesin kelaileen (lyhyttä) elämääni taaksepäin ja totesin että kaikki on aina loppujen lopuksi mennyt hyvin! on ollut iloja, suruja, onnea, ystäviä, onnistumisia, kännejä, krapuloita ja kaikkea mahdollista. kai sitä oikeasti sitten sisuuntuu tietämättäänkin kaikista vaikeista kokemuksista ja hyväksyy sen, että jotkut asiat vain on tarkoitettu menemään jollain tietyllä tapaa; ei auta vaikka kuinka taivuttelis niitä epätoivoisena ja tekis kaikkensa muuttaakseen niitä. jännä että tämän postauksen kirjoittamista aloittaessani tuntui ainakin ihan vähän pahemmalta kuin nyt. siitä ei pääse mihinkään että tuntuu ahdistavalta ajatella että aika oikeasti tekee ihmeitä (koska tällä hetkellä aika tuntuu menevän liian hitaasti) ja että sydänsurujen kanssa saa varmasti käydä vielä monta ala- ja ylämäen vuorottelua läpi sekä tässä elämänvaiheessa että myöhemminkin.

kääkkääk, S soitti viiden aikaan että tehdäänkö jotain kehittävämpää kuin kämpillä hengailua ja lupasin soitella puolen tunnin päästä takaisin koska sain just inspiraation kirjoittaa tänne ja hups, puolitoista tuntia myöhemmin kirjoitan edelleen ja no call happened!

ps. loppukevennys:

jos mulla onni ois niin aivan varmasti sen kätkisin

the worst blogger of all time ilmoittautuu! elikkäs, hengissä ollaan vaikka blogissa en olekaan kirjoitellut hetkeen. kirjoittamisen puutoksen syyksi lienee arvattavissa muutto ja kaikki sen tuoma hässäkkä!

lyhyesti: muuttoauto kohti Vaasaa starttasi siis tasan kaksi viikkoa sitten perjantaina ja sunnuntai-iltaan mennessä kämppä näytti jo siltä että siellä asuu ihminen, minun tapauksessani vaan hyvin pelokas ja surullinen ihminen! kävi just niinku ajattelin eli olihan se kova paikka tajuta että nyt kotikonnut jää taakse ja tänne jää nyt toistaiseksi ainakin yksin ihmettelemään kaikkea. suorastaan työnsin porukat autoon välttääkseni long tearful goodbye-tilanteen koska minut tuntien siitä olis juuriki sellainen tullut... ja voitte vain kuvitella kuinka oudolta ja vieraalta tuntui olla ekat illat siellä! puhelin oli korvalla lähes koko ajan ja kova koti-ikävä iski vähän liiankin yllättäen. kaikki ihanat ihmiset jakso kuunnella ja hoki sitä että kuhan koulu alkaa ja saat kamuja ja sosiaalista tekemistä niin kummasti helpottaa, tiesin että tietenkin siinä käy niin mutta siinä olotilassa mikään ei oikeastaan lohduttanut. no, koulu alkoi ja kavereita tuli samantien joten kyllähän se olo helpotti mutta ei nyt vielä voi missään nimessä sanoa aivan viihtyvänsä eikä todeta että täällä on aivan huippumahtavaa. kivaakin on ollut mutta totuttelemista vaatii, voisin valehdella että kaikki on mennyt aivan putkeen mutta silloin voisin olla kirjoittamatta koko aiheesta tänne, mieluummin sitä kertoo fiiliksistään ihan sellaisinaan kuin ne on!

koulun kampus on ihana ja ruoka hyvää, kahvia kuluu ja tosiaan kavereita ja tuttuja on tullut iso liuta! haalarimerkkejäkin on jo kolme kappaletta ja parit bailutkin on käyty ryyppäilemässä. nyt kun miettii paria viikkoa taaksepäin niin ihan ällistyy siitä kuinka alun inhottavat fiilikset ovat pikkuhiljaa muuntuneet innostukseksi ja luottavaisuudeksi sitä kohtaan että kyllä tää tästä lähtee liikkumaan !!!!  kunhan nyt vaan lähtis kunnolla sujumaan elämä uudessa kaupungissa. toivon että löytyis tasapaino uuden ja vanhan välillä ja että pian huomais viihtyvänsä niin ettei jatkuvasti analysoi omia tunteitaan. mieleen hiippailee välillä ajatus siitä kuinka helppoa olisi ollut mennä tuohon tuttuun Oulun yliopistoon jonka vierestä olen ajanut bussilla 20 vuotta - oliskohan se ollut peräti liian helppoa, sitä en tiedä, mutta olen itestäni ihan helvetin ylpeä että uskalsin lähteä epävarmana aika monestakin asiasta kokeilemaan jotain täysin uutta! ala ei ehkä olekaan oma eikä voi tietää kuljettaako elämä takaisin kotiin jo ensi keväänä tai vasta viiden vuoden päästä vai kulkeeko oma tie jotain aivan täysin yllättäviä raiteita (jos asun kahden vuoden päästä Kiinassa niin sillon mua voi lyödä naamaan testatakseen että näänkö unta). tietysti sitä pyrkii siihen että suorittais vähintään kandin tutkinnon loppuun tuolla mutta päätin etten ota mitään kovin kamalia paineita. minkä sille voi jos tällä hetkellä vielä aivan untamona uudessa kaupungissa kokee että veri vetää niin hemmetisti kotiin! :--D

olo on kaikesta hämmennyksestä ja uudesta asiasta huolimatta melko tyhjä, koen hieman vaikeaksi nytkin kirjoitella blogiin koska pää on ääriään myöten täynnä asiaa mutta jotenkin jutut ei meinaa syntyä luonnollisesti! pahoittelen pompottelevaa kirjoitustyyliäni, lupaan koota itseni lähiaikoina ja kirjoittaa muutenkin _hieman_ useammin :)

päivisin huoneissani pyörin odotellen pimeää
iltaisin itselleni etsin mä vain seuran pitäjää
ei sydän käytettynä tyhjiin osais sua kovin paljon ehkä rakastaa
jos joku kaipaa helppoo lempee, tulkoon nyt 

ylimääräistä mä täällä jaan

tykästyin tähän Laura Närhen biisiin ja lätkäisin ekan lainin tämän postauksen otsikoksi samalla miettien sen merkitystä. miten se aina meinaakin tuntua siltä, että vaikka kuin elämässä olisi hyviä asioita ja onnea niin liian usein löytää itsensä murehtimasta ja toivomasta, että jokin asia voisi olla toisin? liittyykö onni oikeastaan vain omaan itseen vai saavuttaako sen jonkun toisen ihmisen kautta? pitääkö omaa onneaan tosiaan suojella niin tarkasti ettei mikään pääse sitä vahingoittamaan? näihin filosofisiin mietteisiin päättyy tämä postaus, seuraavaksi lähden parantamaan maailmaa ja kotikaipuuta leipomalla tonnikalapiirakan. hejdo :) ja hei! jos tätä blogia on eksynyt lukemaan ns. tuntemattomatkin niin liittykää ihmeessä lukijoiksi, olis mahtavaa tietää muiden mielenkiinnosta!