drinking and sleeping in

kello on 13.43 enkä oo tehny elettäkään poistuakseni mihinkään kämpästä! kello oli soimassa kymmeneksi mutta reippaana naisena siirsin herätystä tunnilla eteenpäin ja heräsin lopulta kaheltatoista. pääasiassa oon yöeläjä mutta toisinaan on ihanaa herätä aikaisin energiaa täynnä ja tehä kaikkea hyödyllistä se aika jonka normaalisti nukkuis. sellaisina aamuina tunnen itteni superihmiseksi koska niitä aamuja on vaan niin perkeleen vähän.

nämä pari tuntia ovat vierähtäneet aika mielenkiintoisesti. Salanimellä esiintyvä bloggari Abby Lee pitää blogia niinkuin me muutkin tavalliset tallaajat, mutta blogin sisältö liittyy vahvasti ja ennen kaikkea rehellisen rohkeasti seksiin, panemiseen, miehiin, naisiin, parisuhteisiin, yhen illan juttuihin jne jne jne. ymmärrätte kuitenkin millaisessa aiheviidakossa liikutaan noiden avainsanojen myötä. blogin saaman suosion myötä tämä Abby Lee kirjoitti kirjan nimeltä Mielessä Vain Se omien seksipäiväkirjojen pohjalta ja tämä kirja nyt sattui lähtemään mukaani kirjastosta yksi kaunis päivä. ja uskokaa tai älkää, on muuten hyvä kirja - oon repeilly koko aamun tämän naisen kirjoitustyylille ja täydelliselle avoimuudelle eikä tämän lukemista voi millään lopettaa! vasta tänään muistin käydä tsekkaamassa tuon itse blogin ja en vielä oo löytäny sieltä yhtä uskaliasta materiaalia ku ite kirjasta. joillekki tällanen teksti ei varmasti ole yhtä mieleistä mutta mua jotenkin koukuttaa ja ennen kaikkea NAURATTAA, sehän on hyvä merkki jos joku kirja saa hyvälle tuulelle right? seksioivalluksista huolimatta kirjoittaja kuitenkin muistaa aina mainita sen kuinka tärkeää olisi löytää joku jonka kanssa tunteetkin olis kanssakäymisissä, ei pelkästään kroppa. samalla kuitenkin ylistetään sinkkuuden vapautta ja hauskanpidon merkitystä. so genius! lukaiskaapa vähäsen tätä kyseistä kirjaa ja todetkaa miellyttääkö vai ärsyttääkö, voin nimittäin kuvitella kuinka jälkimmäinenkin vaihtoehto on mahdollinen. mieleeni tästä aiheesta tulee myös aika hyvä ja hauska blogi Meille vai teille, check that one out too.

pitäis lähteä pikkuhiljaa liikkumaan kotipuoleen, luvassa on kevyttä asioilla käyntiä zeppelinissä kempeleessä ja sinne 15 km päähän en taida pyörällä vispata joten täytynee hakea auto lainaan. jostaki syystä tämä sängyn vetovoima vaan on nii uskomattoman suuri tänään; sen huomaa siitä kuinka on nälissään aivan viimeseen asti ennenku pakottaa itsensä nousemaan ja hakemaan jääkaapista jotakin. nämä hitaat aamut/päivät on sillontällön parasta mitä voi kuvitella, ei oo kiire mihinkään eikä tarvi tehä mitään jossei halua.

whoa, i never meant to brag

but i got him where i want him now

whoa it was never my intention to brag

to steal it all away from you now

but god does it feel so good

'cause i got him where i want him now

and if you could then you know you would

'cause god it just feels so good

i watched his wildest dreams come true

not one of them involving you

just watch my wildest dreams come true

not one of them involving

->

i wish i had already known you.

2 päivän peräkkäiset vapaat ja tuntuu niinku olis minilomalla <3 nii mitä ne työt on? emmää vaan tiiä!

juhannus tuli ja meni ja oli kyllä mukavaa. perjantai oli vähän hajanainen; ohjelma sisälsi nallikarissa istuskelua, keskustassa pyörimistä ja lopulta kotiin porukoille siihen the omaan sänkyyn kaatumisen. aamulla oli hyvä tankata grilliruokaa äitin ja iskän hoivissa ja saada uus vauhti iltaa kohden. lauantai vierähtikin lähes kokonaan naltsun rannalla hilluen ja siellä parin kaverin mökissä hengaillen. cityjuhannukseksi ei ollenkaan hassumpi mutta toivottavasti ens vuonna pääsee kunnolla mökkeilyn makuun!

vaikken mikään muotibloggari ole niin ajattelin kuitenkin vähän poiketa siihen maailmaan laittamalla muutaman otoksen tämän päivän hankinnoista! kaverien kanssa pyörittiin keskustassa ja ostin oikeasti melkein tarpeellisiakin juttuja. huom. melkein =)

kahdet perusshortsit alennusmyynnistä! oon yrittäny ettiä kivoja

shortseja siinä onnistumatta mutta nyt löyty kerralla kahet.

kummatkin gina tricotista, 7.50 e.

erityisesti nuo vaaleanoranssit miellytti silmää!

putkihuivien true friendinä mukaan tarttui myös mintunvihreä

vähän ohuempi huivi, kesällä käyttökelpoisempi ku villaiset.

 kosmetiikkaa: kaks nivean ihanantuoksuista suihkusaippua,

tuota water lilyä oon käyttäny jo kauan mutta tämä

toinen mustikkavaikutteinen oli joku uutuus, pakko kokeilla.

jonkunlaista "heleyttävää" päivävoidetta olen

nyt hetken jo etsinyt kun tuntuu ettei kesäiho oikein

loista ja tämä joka kuvassa on sattui olemaan suht 

halpa mutta ihan potentiaalinen. keskellä myös musta

peruseyeliner, rimmelin luottotuote!

 piti räpsäistä turhakekuva uudet kamat päällä. 

tulis nyt vaan ne ilmat joilla näitä shortseja vois pitää!

mikähän tämä mun pastelliväri-innostus muuten on?

aika vähän tulee oltua materialistinen mutta kyllä sillon kun jotain kivaa löytyy ja ehkäpä tarviikin jotain niin kyllähän minä nyt ostan tottakai! turha väittää etteikö shoppailu olis hauskaa. varsinkin kosmetiikkaan tulee jotenkin "mielellään" käytettyä rahaa; shampoot, hoitoaineet, tehohoidot, rasvat, hajuvedet jne. on yleisiä kohteita. mutta törsääminen on well under control, ehkä vois sanoa että ostan enimmäkseen silloin ku tarvii. heräteostoksilta ei voi kuitenkaan kukaan toivottavasti välttyä?

tässä pari kuvaa juhannuksesta!

nyt ei lähe kovin syvällistä asiaa eikä kyllä turhanpäiväistä tekstiäkään, uni odottelee!

And I will love you only for tonight
I don't know you but it's alright
Let me show you heaven
Stranger, take me home

Somehow I feel like I've known you all my life
And we have been together since the dawn of time and
I've been missing vital pieces of the puzzle
You might be the answer stranger

aivan ihana. öitä x

sisko älä luovuta vielä, me ollaan vihdoin oikeella tiellä

maailman laiskin bloggaaja täällä hei! kolmen iltavuoron putki done, nyt Alko juhannusvapaat! jihuuuu =)) jotka tosin kestävät vain kaksi päivää mutta hei, juhannuuuus! suunnitelmat kuitenkin nada ja sekös tässä vähän mietityttääki, tarkotus oli aluksi lähteä mökkeilemään mutta pian hoksattiin että puuttuu a) mökki b) varmat lähtijät ja c) ainainen ongelma eli AUTOT. hankala vähän yrittää kasata mökkireissua kokoon jos ihmiset ei osaa sanoa suunnitelmistaan ja kaikki on "vähän auki", ymmärtäähän sen että jos ei oo palavaa intoa sitoutuakkaan lähtemään nii mitäpä sitä lähtä. mutta varmasti vielä ehitään vaaaikka ja minne, keskitytään juhlistelemaan täällä! piiitkästä aikaa näen huomenna ihanaa AA-kerhoakin <3

yksi työasia josta on pakko kirjoittaa vaikka niin vapaalla muka taas ollaankin on se kamala tunne, ku teet leipähävikin ja lopuksi biotat "päiväysvanhat" leivät roskiin meneviksi. ensinnäkin, sitä roskiin menevää leipää on aivan helvetisti! joka päivä otetaan aina seuraavaksi päiväksi päivätyt leivät pois siten ettei siis seuraavana päivänä oo ollenkaan hyllyssä ko. päivänä "vanhenevia" leipiä. lainausmerkkejä käytän siksi koska ne leivät eivät todellakaan mene miksikään sinä päiväyspäivänä eivätkä todennäkösesti moneen päivään sen jälkeenkään !!!! riippuen tietenkin leivästä ja siitä kuin hyvin sitä säilytetään avaamisen jälkeen, mutta seriously: ostin ruispaloja joita söin vielä viikon jälkeen siitä kun niissä olis pitäny mennä päiväys. vähän ku tutkaili aina ennen syöntiä niin ei löytyny kertakaikkiaan mitään syytä olla syömättä! joten kun näitä _vanhaksi menneitä_ leipiä lähtee biottamaan niin se pieni maailmanparantaja ja vähäosaisten ajattelija herää henkiin. sinne roskiin menee aivan jumalattomat määrät täysin hyvää tavaraa joista riittäis niille iänikuisille afrikan lapsille syötävää niin paljon että ne raukat varmaan kuolis siihen ruuan määrän tuomaan järkytykseen. työkaverille mainitsin tästä ja oli kanssa samaa mieltä ja totes että vähiten kiva juttu iltavuorossa on ruveta tekemään leipähävikkiä. toki hävikki tehdään myös maitotuotteista, lihoista, eineksistä jne mutta leipä on jotenkin niin perustavaraa ja kuuluu arkeen kaikkialla maailmassa, tai ainaki pitäs kuulua. kyllähän täällä suomen pahoinvointivaltiossa on aivan perkeleen hyvin nämä ruoka-asiat sun muut eikä sitä ymmärräkkään että kuinka jossaki ollaan tuhannen nälissään. tämä oli päivän moraalinen ongelma, seuraavina vapaapäivinä en ajattele hetkeäkkää mittään työasioita saati päiväysvanhoja leipiä.....

en ymmärrä sitäkään että miten tämä kämppä voi olla aina näin sotkunen. kuka täällä aina sotkee? luonteeltanihan olen kaikkea muuta kuin siisti ja järjestelmällinen eikä sotkuisuus ole mielestäni muuta kuin ehkä kotoisaa, toisinaan ärsyttävää niinkuin nyt. tämmönen vajaa 30-neliöinen koirankoppi nimittäin kerää pölyä ja irtolikaa enemmän ku ikinä osasin ajatellakkaan! keittokomerossa hädintuskin mahtuu kääntymään ja ei ole kooltaan soveltuva kuin yhden hengen hääräämiselle eli siellä on siis täydelliset mahdollisuudet saada aikaan täydellinen epäjärjestys. tälläki hetkellä tiskit tiskaamatta, tyhjiä mehu- ja maitopurkkeja lojumassa ja mitähän muuta, en ees viiti käyä kattoon. kuka haluaa tulla kylään, anyone? kovin houkuttelevan kuulosta varmasti, pakkohan se on huomenna aamulla viimestään laittaa tuo keittiönpoikanen kuntoon!

jotenkin tuntuu että olis ns. oikeaa asiaakin vähän vaikka ja mistä, muttei oikein tiedä mistä aloittaa. komppaan rakasta ystävääni vilmaa siinä, että kun ei kirjoita hetkeen ja aloittaa uuden postauksen olis miljoon tuhat asiaa joista selittää mutta mikään ei oikein jäsenny mielessä saati sitten kirjoituksessa. paljon mietityttää tulevat pääsykokeiden tulokset jotka pretty much määrää ne vaihtoehdot ens vuoden viettämiselle. jos pääsen kouluun, on muutto edessä vieraaseen kaupunkiin sekä kaikesta tutusta ja turvallisesta irtautuminen. jos taas en pääse kouluun, on taas edessä vuosi josta ei ole mitään hajua. ei mitään odotuksia, ei mitään toiveita eikä mitään varmaa. kallistelen kyllä edelleen sen koulupaikan saamisen puoleen sillä sitähän oon täälläkin toitottanut että pakko päästä etenemään elämässä, mutta veikkaanpa että jos nyt käy niin että koulupaikka irtoaa niin kaikesta tulee paaaaljon todellisempaa! ihan oikeasti täytyy muuttaa monen sadan kilometrin päähän täältä kotikaupungista jossa kuitenkin on tapahtunut kaikki tärkeä ja vähemmän tärkeä, jossa on kasvanut sellaseksi ihmiseksi jollainen nyt on ja jossa on tavannut ne ihmiset jotka ovat muovanneet itseä erilaisiin suuntiin. miten sitä sitte pärjää yksin tuntemattomassa kaupungissa? toisaalta musta on ihan mieletöntä se, että on uus ympäristö ja ihan uutta porukkaa. saattaa tavata aivan mahtavia ihmisiä ja toisaalta, mikä mua täällä pidättelee? ei ihan mikään. voisin jäähä tänne siksi että täällä on parhaat kaverit ja perhe ja hyvä kämppä ja työkin todennäköisesti olisi vielä pitkän aikaa, mutta mitä kaikkea uutta ja huippua se toinen elämä olis tarjonnu. tiiän kyllä ne ystävät ja kaverit jotka on ja pysyy ja joiden kans yhteydenpito jatkuu no matter what. sitä paitsi aika monella on nyt tämä sama tilanne edessä ja se voi olla että täältä hajaantuu monenmoinen määrä ihmisiä eri suuntiin. jumaliste että on ristiriitasta meininkiä, haluan takas ala-asteelle josta edetään yläasteelle josta mennään lukioon josta olisinki taas tässä pisteessä. hahhaa, no thanks sittenkään!

round my hometown memories are fresh

round my hometown, all the people i've met

are the wonders of my world

are the wonders of my world

 are the wonders of this world

are the wonders

of my world

 

ja hei, tajusin just että kaikki on aivan hyvin. ei oo siis mitään hätää !! tosihan on että life will work out. niihän se on aina tähänki asti menny. ei oo mittään syytä jättää luottoa sen suhteen.

 

sisko, älä luovuta vielä
me ollaan vihdoin oikeella tiellä
matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
mä otan sut vaikka reppuselkään
ja puolet sun huolistasi kannan
säkin tekisit mulle niin
älä luovuta vielä
älä anna uskoasi ihmisiin
vielä tulee muutokset murheisiin

jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee
koti siellä missä sun ei tarvi ketään pois sulkee
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee

näihin valaistuneisiin tunnelmiin päätämme tämäniltaisen jorinan. hyvvää juhannusta joka ikiselle ja muistakkaa ottaa kunnolla ja olla kunnolla :-----) xx

http://lyricstranslate.com

http://lyricstranslate.com

i had you living life like you should / you say you never had it so good

täällä on yksi totaaliväsynyt kirjoittelija joka ei oo viime aikoina ollut kovin kirjoittajamainen! ttttu, nyt se yhtäaikainen lukeminen ja töissäkäynti on alkanu näyttään huonon puolensa. koe siis meni jo ja se oli vaikea, enkä ossaa yhtään sanoa että miten se oikeastaan meni. just glad that it's over. silti nyt on ollu ihan yliväsynyr meininki, ehkä tällä tapaa se stressi purkautuu ja koko kroppa pettää muistuttaen että lopeta nyt se heiluminen. koko viikko on mennyt lähinnä sillä kaavalla, että lähtee töihin, tulee kämpille, syö, menee nukkumaan ja herää aamulla toistamaan saman kaavan. some call it routine, i call it boring - mutta sellastahan se välillä vaan on. keskiviikkona tosin istuin iltaa parin kaverin kanssa ja taisimme ottaa myös muutamat alkoholiannokset, mutta ylilyönnit ei tullu kysymykseen koska ylläriiiii seuraavana päivänä oli iltavuoro!

huomenna lähen äitin kanssa rakkaalle mökille! hävettää ajatellakki että oon käyny siellä viimeksi kaksi vuotta sitten kesällä, en tiiä minkä takia viime kesä jäi välistä mutta sen tiiän että siellä on ihanaa. varmasti tärkein paikka lapsuuden kesien vietossa on ollut juuri mökki ja nyt vanhempana sitä rauhallista olemista siellä vasta osaakin arvostaa. voi mennä saunasta suoraan uimaan, istua laiturilla ja vaan katella jokea pitkin alas. se on ihan mieletöntä olla kesäöisin siellä kun on valoisaa ja kuuluu vaimeasti 500 m päässä olevan ison valtatien autojen äänet eikä ole mitään kiirettä mihinkään. niin nättiä hommaa että melkeen itkettää <3 huomenna siispä! haaveena olisi myös päästä joskus kaveriporukalla grillailemaan sinne mutta mökille suvun tunku on niin suurta että pitäis varmaan perustaa sinne joku varaussysteemi. niinku hotelleissa......

huomaan itsestäni selvästi sen että kun on väsynyt/stressaantunut/pahalla tuulella jne niin kaikki ajatukset muuttuu negatiiviseksi: hate my job, hate my body, hate my everything. pidän itseäni suht itsevarmana ihmisenä ja joskus ajattelin että sitäkin muka pitäis häpeillä jotenkin, mutta miksi ihmeessä? ehkä tietynlainen itsevarmuus saa tukensa ulospäinsuuntautuneesta luonteesta ja sosiaalisuudesta, ainakin mun tapauksessa tuntuu näin olevan. mutta sellanen yltiösosiaalisuus ja ylikorostettu- ja mainostettu itsevarmuus on mun mielestä paha turn-off ihan ihmisessä kuin ihmisessä, miehessä kuin naisessa. "joo siis ku mää oon niin sosiaalinen että" ja "mää kävin viime viikolla 7 kertaa salilla enkä oo syöny yhtään herkkuja". totta kai ihminen saa ja pitääkin olla tyytyväinen esim. urheilun tuomista tuloksista mutta sellanen selkeästi "kuulkaakaikkitämäjuttunytkuoonollunäinhyväjalaihdunjee"-asenteella sanominen lähinnä vaan ärsyttää. epävarmuudesta kumpuaa ihmisen käytökseen niin ilmiselviä asioita, niin ilmiselviä ettei siihen edes kiinnitä huomiota tässä nykymaailmassa. voisin paasata ikuisuuden ulkonäköpaineista ja yhteiskunnan asettamista kauneusnormeista jne, mutta ärsyynnyn jo pelkästä noiden juttujen ajattelusta. myönnän sen ihan suoraan että minullakin on omia komplekseja, jotka liittyy kaikenlaiseen, esim. ulkonäköön, elämäntapoihin, elämäntyyliin ynnä muihin. ja musta on lähinnä pelottavaa, jos joku ihminen kokee voivansa itsensä kanssa niin täydellisesti ettei koskaan koe tällaisia paineita ja ahdistu muun ympäröivän maailman asenteista ja/tai odotuksista. jotenkin itse koen sen feikkiytenä. mutta uskallan väittää ettei sellasta ihmistä ehkä tässä maailmassa olekaan. kuten kappaleen alussa sanoin, huonotuulisuus vaikuttaa omalla kohdalla moneen asiaan joka on normaalisti ihan okei ja joista ei löydy (ainakaan ihan hirveästi) valittamista. esim. stressin ja väsymyksen voin yhdistää samantien liikunnan puuttumiseen/vähentymiseen; sillon ku oon väsyny, makaan mielummin vaan sängyssä enkä todellakaan jaksa lähtä lenkille. stressaantuneena ja pahalla mielellä syön sen hiton suklaalevyn aivan sata kertaa mielummin ku lähen veren maku suussa lenkille. liikunnasta ja itsensä huolehtimisesta tulee hyvä olo edellyttäen sen ettei liikkumaan lähde pakosta vaan omasta halusta ja innostuksesta. ainakin mulla. ja hei, muistetaan se että kaikki me ollaan omia persoonia ja aivan hyviä ihan ittinämme eikä se ulkonäkö ihan oikeasti voi olla se kaiken määräävä tekijä. voispa palata siihen aikaan ku syöminen oli vielä normaalia eikä kaiken maailman ihmedieettejä tunnustettu olemassaoleviksi.... murrrrrr!

vuosi sitten oltiin provinssissa, my god oli hauska matka! aloin ettimään kuvia kyseiseltä reissulta sillä mielellä että tänne sais kuvamateriaalia mutta kun löysin kuvat tajusin sen miksen oo laittanu niitä facebookkiinkaan, julkaisukelpoisuus didn't happen :D

tällaset "kollaasit" on luova koota ajatuksia. ja niitä on muutenki hauska vaan huvikseen tehdä + toimivat sisustuselementtinä loistavasti!

tää on eka minkä oon tehny about vähän yli vuosi sitten, niitä on sen jälkeen syntyny neljä lisää.

 

tähän loppuun yksi uusista favourittibiiseistä!

you put your arms around me

and i believe that it's easier for you to let me go

you put your arms around me and i'm home

let's go get high 'cause you and i, we were born to die

kylläpä tämä naikkonen pääsi taas rellestyksen makuun eilen! rakas serkkuni, melkeempä isosiskoni oikeastaan meni siis naimisiin marraskuussa ja nyt eilen vietettiin varsinaiset juhlat. oli hyvä meininki ja hyvät juhlat, varsinkin loppua kohden tuli juteltua yhen jos toisenki tuntemattoman vieraan kanssa ja tehtyä tuttavuutta. oli siistiä huomata että tuli todella hyvin toimeen esim. jennin kavereiden kanssa jotka kuitenki on sen kymmenisen vuotta vanhempia kun mää ite. en usko edes että kuningas alkoholilla oli osuutta asiaan (mukanahan tuo menossa kyllä oli, ei siinä) vaan ihan luonteet meni yksiin ja oli paljon yhteistä puhuttavaa! ihanaa oli ku jenni mut kaikille esitteli sen pikkusiskona ja myös sano että meijän äiti on ollu sille niinku toinen äiti. awwawwwaaaw kyllähän siinä tuli todella pidetty fiilis :) illan päätteeksi toki piti lähteä vielä baariinkin ja oli ihan perus baaritrippi tuonne keskustaan! koko ilta voitais tiivistää siihen että juomatarjoilu häissä oli vähän liianki hyvä ja monipuolinen, visa electronin vingutus oli suurta ja tämänpäiväinen olotila hyvin ryytynyt. plus jo se mainostamani siitepölyallergia, VOISITKO KIITOS PAINUA JOHONKI PIMEÄÄN! ääni on taas niinku miehellä ja korvat tukossa =) onneksi nyt sataa ihan kaatamalla, tykkään sateesta ihan kamalasti for real <3

ihanaa eilisissä häissä oli myös huomata se kuinka vilpitöntä ja luonnollista on onni kahden ihmisen välillä jotka ovat toisiinsa rakastuneita, ilman mitään kieroutta ja epäilyksiä! puheita kuunnellessa yms itselläkin alkoi vahvistua se ajatus että kyllähän tämä mullekin joku päivä tapahtuu. niinkuin tuolla pari postausta sitten jo sanoin niin tällä hetkellä vakavat suhteet ei edes ole kiikarissa, maybe syksyllä sitten ku tietää missä on ja mitä tekee ja kuinka kauan. paitsi totuushan on ettei sellaset ihmiset jotka jättää samantien sen tunteen että this is it ettimällä ja ajoittamalla löydy! ne vain kävelee elämään eikä sellanen homma kato aikaa eikä paikkaa. vaikeinta onkin ns. pakolla etsiä jotakuta elämään koska itsestä ainakin tuntuu ettei se mene silloin luonnollisesti. en väitä etteikö ihastua ja rakastua vois pitemmän ajan jälkeen, tyyliin jos ei ihan heti tuukaan sitä täyttä selvyyttä siitä että tykkääkö oikeasti niin voihan se hitaasti kehittyä parempaan päin. enemmän kuitenkin luotan siihen tyyliin että ensimmäistä kertaa tavatessa jotakin liikahtaa, joku saa sen ihmisen jäämään mieleen ja siitä ne tunteet pian alkaa kasvamaan. sen tiiän ettei tässä mitään hätää oo, eilenkin ku jutteli monen ihmisen kanssa kaiken maailman asioista nii perspektiivit pääs laajentumaan ku itestään!

so i'm reaching baby out

when i'm lonely in the crowd

when the silence gets too loud

i'll be crashing on some couch

Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why
Keep making me laugh
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime

Come and take a walk on the wild side
Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane
Choose your last words
This is the last time
Cause you and I, we were born to die

fiilistelybiisejä. ihana tämä lana del reyn born to die, sanat on täydelliset! nyt tätä voi jopa laulaakin kiitos matalan ja flunssaisen äänen <3 

nyt nukkumaan olot pois, heippaheiiii=)

 

jaksat vielä jonkin aikaa.

luova 15 minuutin bloggaustauko viimesen lukupäivän lomassa!

eilen oli töissä mukavin päivä hetkeen, juttelin pomon kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla kahvipöydän ääressä ja oli jees vähän "syventää" tätä suht tuoretta työntekijä-työnantajasuhdetta. juttelun jälkeen tajusin että hei, rivien välistähän voi päätellä että pomo on ollu tyytyväinen mun työntekoon ja päätökseen ottaa mut töihin! siinä rupateltiin mm. siitä, kuinka työnantaja ei voi koskaan loppupeleissä tietää millasen ihmisen se on töihin palkannu. vaikka kokemusta olis ko. alalta kymmenen vuotta tai vaikka kuin mukavalta ja palvelualttiilta puhelimessa on kuulostanu niin ite työnteon kauttahan se näyttö tulee! joskus kuulemma ollut tapauksia jotka on pitäny hylätä koeajan jälkeen ihan surutta etsimään muita hommia. kyllä voin sanoa että mulla on tuolla välillä ollut sellanen olo että en osaa mitään ja oon aivan tonttu kaikessa mitä teen (paitsi ehkä siinä rakkaassa kassassa, kumma olis jos sitä ei osais yli puolen vuoden käytön jälkeen) mutta kiitokset täytyy kyllä välittää muille työntekijöille jotka on ihan reippaasti mutta asiallisesti aina sanoneet jos joku on menny pieleen ja pitää tehdä jotain eri tavalla. varsinki nyt ku on pienessä kaupassa töissä niin vastuu jakautuu aivan eri tavalla kun entisessa työpaikassa joka oli isompi versio saman ketjun kaupoista. ensin ihan sitä säikähti kun kassalta käskettiinkin kahden ekan työtunnin jälkeen pois laittamaan maitokaappia kuntoon tai kattomaan hävikki; reaktio oli "en halua, haluan jäädä tähän turvalliselle omalle mukavuusalueelle kassan syleilyyn" mutta eihän siinä auttanu ku lähteä opettelemaan uudet jutut. ja nyt ne jutut oppineena voi todeta että on ihan helvetin paljon mukavampaa tehä töissä monipuolisesti juttuja eikä keskittyä vaan yhteen osa-alueeseen! vaikka tämä työ ei todellakaan ole mun unelma eikä loppuelämän työ johon suhtaudun fanaattisella intohimolla niin parempi se olis silti tehdä nyt oikein ja hyvin. ja opetella suhtautumaan siihen oikealla asenteella! kuka nyt työstään tykkää jos sinne aina menee vittuuntuneena ja valmiiksi sillä mielellä että tuleepa paska päivä. myönnetään, onhan noita, mutta pointtina onkin se kuinka huonosta asenteesta vois pikkuhiljaa alkaa päästämään irti

seuraavaan ongelmaan; täällä kirjastolla tulee aina jossaki vaiheessa tietysti nälkä/mielihalu alkaa syömään jotaki ja tänne ei oikein voi ottaa mitään ruokaruokaa mukaan ellei raahaa jääkaappia messissä. vaihtoehtoina ovat a) lähteä kaupungille tuohon 50 metrin päähän syömään johonkin ja käyttää sitä kallisarvoista rahaa "turhaan", b) kipaista kämpille myöskin tuohon suht lähelle puolen kilsan päähän syömään, vaarana se että sinne sitten jää möhöämään eikä tuu takasin tai c) tyytyä noihin kahteen satsumaan jotka auttaa ehkä 30 min ja sitten ollaan taas samassa tilanteessa. mua vähän naurattaa ku täällä näin kuumeisesti yritän ratkaista tätä enkä ihan oikeesti osaa päättää.....

vaan ei se auta, täytyy lähteä ainaki tästä koneelta nyt nii saa aikaseksi jotaki vielä tännään. huomenna se h-hetki sitte on, wish me luck!


käy koulut ja hanki pätevyys
et voi laittaa sitä päihteiden syyks
ettet pystyny pitämään rotia
vaikket kestä sun kotia
mee eteenpäin ku sotilas

i thought of you and where you'd gone, let the world spin madly on

ressiviikko on alkanut <3

ne kuuluisat pääsykokeet (alkaa olla tuo jo kirosana mulle) on perjantaina ja oon yhtä innostunu lukemaan ku käymään töissä tällä hetkellä, joten ei oo parempaa ratkasua ku tehä kumpaaki yhtä aikaa! suutusväsymyspäissään tänäänki oon istunu töitten jälkeen 4 tuntia lukusalissa nenä kiinni kirjoissa. koko ajan vähän sellanen fiilis ettei mikään riitä ja ei mikään määrä lukemista oo riittävä määrä vaikka oonki ihan tyytyväinen siihen nähen että oon pyörittäny täysiä työtunteja tässä samalla. vaikka kesälommaa mulla ei töitten puolesta ookkaan nii kyllähä se elämä taas alkaa aivan eri tavalla perjantain jälkeen! siihen loppuu stressi ja miettiminen tulevasta, meni se koe miten meni.

niinku tossa viime postauksessa jo sanoin niin tästäkin kesästä on hyvät etukäteisfiilikset, vähän vaikea selittää tarkalleen mitä tarkotan mutta esim. se että eka kesä omassa kämpässä lisää vaan sitä kesään kuuluvaa vapauden fiilistä. kunniamaininta tässä yhteydessä kesästä 2010, oli muuten melkonen kesä! jälkeenpäin ku ajattelee nii vaikka olinki yhestä sattuneesta ja painavasta syystä henkisesti todella kipeä niin kaikki sinä kesänä koettu hauska (lue: sekoilu) on jääny päällimmäisenä mieleen. ruisrockista ja pipestä voisin tarinoida vaikka koko yön, mutta sanotaan näin että aivan kokemisen arvosia reissuja olivat kumpikin! paippi oli niin loistava lopetus kesälle, huhhuh :D älytöntä on siltiki kyllä ajatella että siitä on aikaa jo kohta kaksi vuotta ja kyllähän sitä huomaa muuttuneensa ihmisenä huomattavasti aikuisempaan suuntaan niistä ajoista. but it still feels like it all was yesterday!

jatketaanpa sitten tällä nostalgialinjalla, viime viikonloppu oli nimittäin koulujen päättäjäisviikonloppu ja monen monta uutta ylioppilasta sekä valmistunutta juhlivat onnistuneesti saavutettua päämäärää. jotenkin koko viime viikon alusta asti olin kauhean haikealla tuulella ja muistot siitä kuinka itse sai lakin päähän viime vuonna samaan aikaan oli aivan pinnalla. tiedän ettei lakin saaminen joillekin oo oikein mitään, joillekin sellanen keskinkertanen juttu ja joillekki taas vähän isompi asia. mulle se on henkilökohtaisesti ihan mielettömän tärkeä juttu! nyt vappunakin ku tuota sai pitää sen pari päivää ja ku vappupäivän iltana sen nosti takas tuonne hyllyyn pölyttymään nii tuntu ihan siltä että laitto nuoruuden takas sinne siinä samalla. kai siihen lakkiin kätkeytyy mulla niin paljon sitä henkilökohtaista tunnearvoa. oma lakkiaispäivä meni aivan täydellisesti heti aamusta seuraavaan aamuun vaikka pää oliki kipiä =) varmasti tähänastisen elämäni yksi parhaimmista, ellei jopa paras päivä! eli tätä ylioppiluutta suurella lämmöllä ajatellen pitää toivottaa vielä kaikille uusille ylioppilaille ja valmistuneille onnea <3 mun pitää lopettaa hyvissä ajoin tämä nostalgiapurkaus koska tämäkin aihe on sellanen josta saisin romaanin kirjotettua! huuuuuhhhuh

lauantaina onki sitte monenmoista aihetta avata iloliemipulloja! pääsykokeet ohi eli kaikki elämä yksinkertaisesti on vaan parempaa ja rakkaalla serkullani on vihdoin hääjuhla 8) tästä mukasyvällisestä postauksesta huolimatta pää lyö aivan tyhjää ja koko kroppa huutaa unenpuutteesta joten lähenpä noihin VAIHDETTUIHIN lakanoihin lataamaan akut huomista varten! sellasta asenteellisempaa ja asiapitosempaa tekstiä luvasa todennäkösesti sitte niiden pääsyvitunkokeiden jälkeen. x

I let the day go by / I always say goodbye /
I watch the stars from my windowsill /
The whole world is moving and I'm standing still /