ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona

Keväinen hellurei vaan kaikille! Alkaa tulla näistä kuukauden luovista bloggaustauoista jo tapa, ehhehheh, koulun puolesta on ollu kiire lähinnä vain tuon muun yliopistoelämään kuuluvan oheistoiminnan takia mutta aika on tavallaan ollut kortilla. Vielä kolmisen viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaisi LOMA joka on edelleen aika iso kysymysmerkki sillä työt jotka mulle luvattiin jo viime kesänä ovatkin nyt yhtäkkiä kiikunkaakun.... -.- kesäsuunnitelmat työpaikalla on vieläkin tekemättä (sinänsä hassua koska nyt on jo toukokuu) ja toivottavasti tällä viikolla kuulen positiivisia uutisia. Haluaisin nimittäin ihan hirveästi päästä vanhaan tuttuun työpaikkaan kesäksi tuttujen ihanien työkamujen seuraan! Koska olen olettanut että näihin töihin pääsen varmasti en ole siis myöskään muuta hakenut ja nyt alkaa olla hieman myöhäistä sille. Vaikka kuinka kassahommia joinain päivinä pidänkin inhottavina on ne toisaalta taas just sellaista omanlaista työtä joten toteaispa kauppias nyt vaan ettei kertakaikkiaan pärjää töissä ilman mua! Muuten olen kyllä ympäripäältä kusessa näin rumasti sanottuna.

Ensimmäinen yliopistovappu tuli ja menin ja sain kuin sainkin ylioppilaskunnan Wappuputkinnon suoritettua! Vapusta jäi tosi hyvät fiilikset, noin viisi päivää tuolla tuli huideltua ja olishan se nyt ollu ihan luonnotonta jos en olis saanu kylkiäiseksi mojovaa flunssaa :D ääni lähti jo kerran itse vapunvieton aikana mutta sain sen palautettua jollain ihmeellä mutta suht äkkiä se sieltä sitten taas katos. Edelleen yskittää ja pää täynnä räkää mutta kaikki oli sen arvoista!

LAHIKAINENNN! Aleksi-ystin plus muun kepulikerhon kanssa

vierähti suurin osa vapusta. Lakista tykkään yhä aina vain paljon :)

Jollain tapaa loputtuaan vappu sai edellisvuoden tapaan hirveän haikeuden päälle. Vappupäivänä kun kaikenikäistä porukkaa on liikkellä lakit päässään tulee omat lukiomuistot mieleen ja lähinnä se että se pari vuotta on vierähtänyt omista kirjoituksista. Vastahan ne oli! Ikuisena ajan vauhdin ihmettelijänä en vaan meinaa sisäistää että elämä on mennyt loppujen lopuksi niin kamalasti eteenpäin. Lukiossa sitä oli vielä niin vastuudesta ja monenlaisesta muusta aikuisuuden sivutuotteesta vapaa. Ja kuinka EPÄVARMA sitä olikaan :D olen kyllä edelleen tietyistä asioista, esimerkiksi koulutusasioista, mutta silloin en tosiaankaan tiennyt mihin kouluun halusin enkä edes pienesti mikä ala vois olla kiva. En myöskään olisi ikinä arvannut löytäväni itseäni en Vaasasta enkä yliopistosta opiskelemasta viestintää mutta tadaa näin se elämä yllättää! 

Oi kuinka hauskaa meillä lukiossa oikeasti silloin olikaan =) ja omat lakkiaiset on varmasti yks mun elämän parhaimmista päivistä! Tällaista kaikkea mietin laittaessani jo vähän likaantunutta lakkiani takaisin siihen lootaan missä se viettää suurimman osan ajastaan. Yhyy.

Kaikki loppukevään tentit osuvat tottahan toki peräkkäisille päiville! <3 Pitäis kahlata melkeinpä ilman ehtoja jokainen niistä läpi ettei kela ala hiillostaan mua kesällä kyselyillä siitä miksi en ole saanut tarpeeksi opintopisteitä vuoden aikana.......... jos sattuu paskat ja tällainen kirje kolahtaa luukusta niin kirjoitan kyllä niin selkeän ja raivokkaan kuvauksen siitä kuinka meidän yliopistossa on uus koulutusohjelma käytössä ja me ollaan käytännössä oltu testiryhmä kaikelle uudelle = ei pääse kursseille, ei selkeää ohjausta siitä mitä opintoja käydä jne. Itse koulunkäynti on valitettavasti ollut pieni pettymys täällä, muu elämä kyllä on ollut loistavaa mutta tuon koulun takiahan täällä ollaan! Päätin nyt kuitenkin että katson ainakin ensi vuoden josko opinnot alkais etenemään vähän sujuvammin. Luulen että laajempien pääaineopintojen ja sivuaineiden myötä niin käy! Yhdeksi sivuaineeksi oon ajatellut markkinointia joka passaa viestinnän kans ihan täydellisesti. Sitten vois jopa valmistua markkinoinnin maisteriohjelmasta, jei! Kovin suuria suunnitelmia ihmiseltä jota vähän ahdistaa ajatella jo ensi vuodenkin opintojen suunnittelua :--D

Ikisinkkurintamalla on mennyt vähän epäikisinkuttomasti tänä keväänä, unbelievable! Edessä on silti mutkia ja päätöksiä niinkuin aina tuntuu olevan. Välillä tekee mieli huutaa tuonne jonnekkin taivaalle että antakaa nyt jotakin pysyvää ja hyvää ja onnellista sieltä!!! Nytkin vähän sellainen tilanne ettei meinaa _ymmärtää_ kuinka on mahdollista että kaikki on täynnä jotain kohtalon ivaa ja epäreiluutta. Kuulostan kovin 16-vuotiaalta pikkutytöltä joka valittaa turhasta mutta jos joku niin haluaa ajatella niin fine, tulkaa hetkeksi mun tilalle niin katsotaan turhauttaako edes ihan vähän :D hankalia juttuja, hankalia tilanteita. Tuntuu että muutaman vuoden ajan tämä on ollut juuri nimenomaan tällaista, pettymyksiä ja mitenvoitaasollanäin-fiilistä. Ähh. Mutta onneksi asia on tavallaan reilassa jos katsoo toiselta kannalta... pitäis opetella ajattelemaan positiivisesta näkökulmasta silloinkin kun vaikuttaa siltä ettei tilanteessa oo kertakaikkiaan mitään positiivista. Ei oo ihan meikäläisen alaa mutta tällä hetkellä päällä oleva juttu vois opettaa mua vähän sellaiseen.

vedä mut suojaan

kisko mut liikkuvast autosta

pysäytä liike

pidä kii riippumat mistään

kun on hauras kuin viljaa, viljaa

ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona

Tässä kirjoittaessa sitä muistaa kuinka hauskaa tämä bloggaaminen onkaan! Monesti tuntuu että ajatukset on niin lukossa ettei edes uskalla avata bloggeria. Se on kuitenkin hemmetin hyvä päätös jos sen päätyy avaamaan.

Pian kutsuu iki-ihana MM-lätkä ! Lähden nyt suihkuun sunmuuta joten palaillaan taasen, en uskalla sanoa milloin :--D

ps. AINIIIN pääsin tuutoriksi! Jei (Y)

muuten ne kuvittelee et sil on väliä, ne kuvittelee et sul on väliä ne kuvittelee

Hoi kaikki! Eksyin yliopistolla luennon jälkeen kirjastoon ajatuksena tehdä yksi verkkotehtävä ja lukea vähän tuohon jo mainitsemaani tenttiin. Noh, puolen tunnin jälkeen selaan edelleen facebookia ja teen kertakaikkisen turhia asioita. S pääsee tunnilta kahdelta ja lupasin mennä sen luo sitten, raukkaparka katkoi selkänsä kolme viikkoa sitten kaatumalla betoniportaissa =( pientä turhautumista on havaittavissa kun se ei voi liikkua kämpiltä juuri mihinkään niin menen sinne viihdyttämään häntä ja syömään kaikki ruuat :D

Valitettavasti jouduin kopsaamaan tämän kuvan tänne koska a) naurahdin vähän tuolle lauseelle ja b) heräsin vähän vastaavanlaisella ololla tänä aamuna. Tämä on päivä jolloin kaikki muut ihmiset tuntuu olevan Meredith Greyta lainaten "shiny happy people"-konseptin mukaisella tuulella ja itse on vähän huonosti nukkunut ja liian hyvin syönyt mörrimöykky. Epävarmat ajatukset eilen mainitsemastani opiskeluahdistuksesta jotenkin korostuivat aamulla, ehkä nyt kun haut on taas käynnissä niin tuntuu hassulta ettei olekaan enää mitään hätää koulupaikan suhteen. Tässä se nyt on eikä enää tarvi olla sitä järkyttävää minnehaenmitähaluan-hulabaloota joka päättyy hakulomakkeen lähettämiseen itkukohtauksessa muutamia tunteja ennen haun sulkeutumista. Juttelin yhden tutun kanssa hetki sitten näistä fiiliksistä, kyseinen tyyppi on kokeillut kolmea eri alaa peräkkäin ja vaihtanut joka vuoden jälkeen koska ei tuntunut omalta jutulta. Tämänhetkinen ala jopa kuulemma tuntuu sellaiselta ettei enää tarvisi lähteä vaihtamaan. Kysymys kuuluukin että asetanko itse itselleni niin kovat paineet siitä että juuri tämän alan täytyy olla se oikea ala ja että en missään tapauksessa voi alkaa tosissaan kyseenalaistamaan sitä. Ihan niinkuin olisin jotenkin epänormaali jos tuumailen pitäisköhän koittaa toista alaa tai kokeilisin oikeasti jotain muuta! Nykyään porukka kun oikeasti saattaa kokeilla montakin alaa peräkkäin kunnes löytää omansa. Kun kouluun pääsyä on vinguttu niin ahkerasti koko välivuoden loppuosa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa, mutta tadaa - ei asiat vaan mene niin yksinkertaisesti tai siten miten olis kuvitellut. Ahdistaa!!!

Kappas, sain tässä bloggauksen lomassa sen tehtävänkin tehtyä! Go me. Ja seikkaltua weheartitissä selaamassa turhia kuvia. Nauratti vähän tuo ekaki, on se hyvä että kaikki niin päätön ja typerä naurattaa huonoinakin päivinä :D nyt lähen nappaan Sn kainaloon jostain tuolta, palaillaan! ->

well think about the lonely people

or think about the day she found you

or lie to yourself

and see it all dissolve around you

 but she says she has no time for you now

and she says she has no time

lonely people tumble downwards

and my heart opens up to you 

 

mustekaloilla on kolme sydäntä, mulla vaan yks ja sitä ei saa särkeä

Kylläpäs taas on vierähtänyt aivan laittoman pitkä aika sitten viimeisen postauksen, saisin mennä nurkkaan häpeämään ku aina lupailen palata asiaan pian ja tuloksena on luova kuukauden tauko. Antakaa anteeksi kaikki jotka tätä minun pientä bloginpoikaistani lukevat, ihanaa jos jaksatte täällä vierailla edelleen vaikka kirjoittaja onkin laiskistunut hieman! Passion is still there uskokaa pois =)

Radiohiljaisuus ei ole johtunut mistään kovin konkreettisesta, tässä vähän yli kuukauden aikana ei kummoisempia ole tapahtunut. Koulua vähemmän ja enemmän, kavereita, perusarkea ja sitä kuuluisaa yliopistolaisen iltajuoksua. Kaksi pikku reissua olen ehtinyt kyllä tehä perus kotioulussa käymisen lisäksi, nimittäin Tampereelle ja Rovaniemelle! Mansessa vierailtiin Sn kanssa abouttirallaa kuukausi sitten ihan just for fun, siistiä oli että tälle viikonlopulle sattui just poikkitieteelliset haalaribileet joihin toki ryntäsimme sekä kyykän mm-kisat joita käytiin kans kattelemassa. Matkalta jäi erityisen hyvin mieleen myös nämä kyykän viralliset jatkot Tampereen tivolissa jonne jonotimme kevyet 2 h 15 min (ah perkele että oli kivaa) sekä elokuva nimeltä 21 tapaa pilata avioliitto joka käytiin kattomassa ensi-illassa. Siis se leffa oli ihan mielettömän hyvä, en oo vieläkään päässy yli siitä kuinka hyvä :--D En tiedä pitäiskö pelätä sitä että tunnisti itsensä aika monesta kohtaa leffaa, pienoisesti naimisiinmenokammoisena kokonaisuus tuntui niin helposti samaistuttavalle. Toinen reissu Rolloon tehtiin itseasiassa nyt viime viikonloppuna, startattiin auto Vaasasta kohti pohjoista ja Poronkusemaa! Kyseessä oli rastikilpailutyyppinen opiskelijatapahtuma iltabileineen ja varaslähtörasteineen. Elikkä siis aika huolellisesti juotu ja huonosti nukuttu viikonloppu oli taattu mutta ehdottomasti aivan kaiken arvoinen. Paljon oli tuttuja, oulusta tosi paljon porukkaa ja oli kiva nähä myös rolloon muuttaneita kamuja! Nyt pitäis laskeutua taas arkeen takaisin aloittamalla johtamisen tenttiin lukeminen, kummasti tuo kirja on pysynyt tänäänkin kiinni vaikka tarkoitus oli aloittaa hyvissä ajoin....

Eipä tämän tyttösen elämässä kovin suuria kuohuja tällä hetkellä ole, ihan peruselämää on tullut elettyä ja ei ole siitäkään mitään suurta valittamista. Vähän pyörinyt mielessä kaikki opiskeluasiat ja että onko nyt tyytyväinen alaansa, haluaako sittenkin jotain enemmän vai voinko vähän yli puolen vuoden opiskelun perusteella sanoakaan olenko tyytyväinen just tähän mitä on. Paikkakunta-ahdistuksesta sen verran että Vaasa ja minä kyllä olemme jo ihan sujut mutta en tajua mistä hemmetistä se Ouluun kaipaaminen aina kumpuaa!! Siellä se pohjoinen kotikaupunki tököttää paikoillaan eikä siellä mahda mitään kovin erikoista tapahtua (ainakaan kavereiden mukaan), ei mitään uutta ja kiehtovaa ja silti veri vetää niin hitosti takaisin.  Toisaalta se tunne ei ole sellainen että harkitsisin muuttoa takaisin, ei millään mutta kaikki käy mielessä epävarmuuden hetkillä. En periaatteessa voi edes muuttaa takaisin jos haluan opiskella viestintää, siellä ei sitä tsäänssiä nimittäin ole. Ja kauhean tyhmältä tuntuis jotenkin muuttaa vain siksi että ikävä kotikaupunkia ja kavereita jnejne, isoja juttujahan ne on mutta on mulla hyvä olla täälläkin.

Ihmissuhteiden osalta moni asia on muuttunut, joitain palasia on loksahdellut kohdilleen ja uusiakin on ehkä mahdollisesti sovitettavana. Tähän viidakkoon en viitsi vielä kovin sukellella, se mitä on tullut opittua on että pää edellä asioihin syöksyminen on joskus se vihoviimeinen asia mitä kannattaa tehdä!

Tälle iltaa pitäisi vielä avata tosiaan tuo ihanainen tenttikirja ja siivoilla loppuun, tämä arkeen palaaminen viikonlopun jäljiltä tuntuu vähän kankealta kyllä nyt. Aika on taas juossut ihan käsittämättömän nopeaa! Alle 2 kuukautta niin on VAPPU, kolmisen kuukautta niin loma alkaa mikä tarkoittaa sitä että todennäköisesti kuulen kassan kutsun taas <3 Elämä on ihme juttu, sitä luulee että mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan mutta aika kuluukin aivan kuin siivillä ja sitä voi jopa hoksata että asiathan on oikeasti eri tavalla kuin hetki sitten.

'

Katuja kahlaavat jalkamme kastuu

tätäkö se on kun rakastuu?

tukka putkella sinne ja takaisin

Tie minut vie missä musiikki sai meidät sekaisin onnesta
pois, jonnekin pois
läpi autiopihojen, läpi tämän betoniyön sydämesi lyö
jotain suurta ja villiä täytyy tapahtua, ua ua
se mitä meistä jää on rautaiset hampaat

Tämä Olavi Uusivirran biisi on tällä hetkellä suurin rakkauteni, tuo mielikuvan kesäyöstä ja autiosta maantiestä auton ratissa. Ahhhhh, näihin rakastuneihin tunnelmiin lopettelen tänään ja siirryn liiketoimintaosaamisen ihmeelliseen maailmaan, hejdo alla!

I still believe it's you and me till the end of time

Heissuliveivain täältä Heli-tytön uneliaasta ja sopivan sotkuisesta kotikolosta, tämä ilta menkööt horrostaessa pölyn keskellä mutta huomenna on sekä mielen ja kämpän suursiivouspäivä. Mielen kiemuroita ajattelin käydä suoristelemassa superpitkällä kävelylenkillä joka muuten ihan oikeasti on paras lääke kun päässä myllertää. Kämppä pitää puunata lattiasta kattoon ja ette usko kuinka tämä asunto huvittaa tällä hetkellä todella suuresti: lattia toimii (pölyllä ja irtolialla koristeltuna) vaatekaappina, pitsalaatikko levällään "keittiön" nurkassa (tytön _täytyy_ saada se baari-illan jälkeinen pitsa), tyhjiä limupulloja ikkunalaudan koristeina ja god only knows mitä kaikkea tuolta sängyn alta löytyy, en uskalla kattoa. Opiskelijan näköinen kämppä jonka siivo häiritsee suunnattomasti allekirjoittanutta joka ei koskaan ole ollut mikään järjestelmällinen siivousintoilija... mitä mulle on tapahtunut?

Mitään ihan erikoisuuksia ei ole viime aikoina sattunut, aika peruselämää olen eleskellyt. Kouluhommia ja tenttiin lukemista olis vaikka muille jakaa ja enhän toki itse viitsi kyseisiä asioita paljon edes tehdä vaikka aikaa olisi. Tenttiin lukemisen aloittaminen on ehkä oikeasti vaikein asia ikinä, hyi. Pientä mediahiljaisuutta on taas ollut havaittavissa, oon kokenut tämän blogin ja mun välisen suhteen hieman hankalaksi jotenkin! Monesti olen bloggerin avannut ajatuksena kirjoitella mutta sitä tekstiä ei kerta kaikkiaan tule. Haluaisin ehkä muuttaa blogia ja sen sisältöä jollain tapaa, saada vähän rakennetta ja uusia jutskia. Pitää katsella mitä sitä saattais keksiä hihii!

and when it gets cold outside and you got nobody to love

you'll understand what I mean when I say there's no way we're gonna give up

Yhdestä jutusta täytyy mainita! Olen vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja ennakkoluuloja alkanut tuijottaa uskollisesti Iholla-sarjaa joka pyörii arki-iltaisin avalla. Ekalla kaudella en katsonut jaksoakaan, ei tuntunut omanlaiselta ohjelmalta tai sitten vain olin niin kovin ennakkoluuloinen etten halunnut edes vilkaista! Nyt sitten uskaltauduin katsomaan tämän toisen tuotantokauden ekan jakson ja olin hooked aivan välittömästi. Jotenkin aivan ihanan rehellistä ja aitoa tosi-tv-tuotantoa, ihmisiä joilla on "oikeita" ongelmia ja elämäntilanteita joihin voi samastua. Toki joskus ajattelen että kuka nyt haluaa omia asioitaan mennä repostelemaan telkkariin ja välittää itsestään ehkä tiettyä kuvaa katsojille, itse en menisi mutta se että nämä naiset uskaltavat sen tehdä on mahtavaa. Sarjan mainoksessa telkkarissa Venla, yksi näistä viidestä naisesta, sanoo jotakuinkin että "irtiotto omasta elämästä tekis joskus ihan hiton hyvää", ja en voi muuta kuin antaa täyden tuen tälle ajatukselle. Joinain päivinä sitä oikeasti haluais olla joku muu ihan vain siksi että omaa itseään ei jaksais kantaa enää siinä tilassa. Mutta niinkuin Greyn anatomiassakin todetaan...

... näinhän se menee. Pahan päivän päätteeksi menet nukkumaan, suljet silmät ja mietit siinä itseksesi ja tosissaan hoksaat että itsensä kanssa on elettävä koko loppuelämä. Siksi suhdetta itseensäkin pitää vaalia ja korjata ihan niin kuin suhteita muihinkin ihmisiin. 

baby in our wildest moments

we could be the greatest, we could be the greatest

maybe in our wildest moments

we could be the worst of all

when we collide we come together

if we don't we'll always be apart

Nyt on just sellainen musatunnelmointiolo, niin tärkeää kuin musiikki on aina mulle ollut niin viimeaikoina spotify on ollut jatkuvassa käytössä ja koko ajan haluan kuunnella jotain ihanaa. Istahdin pianon ääreen eilen ja räpelsin vähän biisinalkua kasaan pitkästä aikaa, inspiraation tunne oli ihan sairaan palkitseva!

Nyt hyvät yöt maailmalle, seuraavaan postaukseen xx

sä oot mun kun valot on sammuneet, sä oot mun kun pöytiä siivotaan

Tähän loppuu tämän bloggaajan luvattoman pitkä mediahiljaisuus! Joululoma oli suht hektinen ja havahduin uudenvuoden jälkeen siihen että blogger on pysynyt hiljaisena melkein kuukauden. Hups ja anteeksi!

Loma on nyt siis lomailtu ja ollaan takaisin vaasanmaalla valmiina kevään koitoksiin. Kolmisen viikkoa vierähti ihan sopivalla nopeudella kotona ja voin kertoa että oli ihan hemmetin paljon mukavampaa olla kotona ajan kanssa! Lomaa edeltävänä viikonloppuna A, A ja L saapuivat tänne viettämään viikonloppua ja as always meillä oli erittäin hauskaa; heti perjantaina käytiin kattomassa Pariisin Kevään keikka jonne menoa olin kuolannut jo alkusyksystä asti, ja myönnettäköön että tämä johtui suurimmilta osin lähinnä halusta kuulla yksi biisi livenä. Nimittäin se ihana Kesäyö joka on pinttynyt mulle päähän ja muistoihin melko lujasti. Kerkesin jo hätäillä että koko biisiä ei soiteta kun sitä ei kuulunu varsinaisella soittoajalla mutta en voinu käsittää jos näin olisi sillä onhan se nyt soinu radiossa kesällä eniten, ja oikeassa olin - sieltä se viimeisenä kajahti ilmoille ja niinkuin tuossa yhdessä aiemmassa postauksessa epäilinkin niin kyllähän niille kasvoille kirjaimellisesti satoi kyyneleitä :D sunnuntaina sitten lähdettiin ajelemaan ihanalla micralla kohti Oulua ja heti maanantaina lähdin painamaan töitä K-Supermarketin univormussa. Töissä oli tosi jees, ei valittamista ja rahaakin tipahti vähän tilille. Seuraavalla viikollakin piti käydä pari päivää verestämässä muistoja viime kesän työpaikassa ja todennäkösesti siellä kuluu myös ensi kesä ellei jotain muutu radikaalisti puolessa vuodessa.

Joulu meni ihanasti porukoilla, puhelin äänettömällä kolme päivää suklaata ja muita herkkuja huolellisesti syöden ja leffoja katsoen! Erityisesti jäi mieleen kun käytiin äitin kanssa jouluaattona hautausmaalle viemässä papalle kynttilä, ihan mielettömän kaunista oli ja ei ollu monta hautaa pimeänä. Keskeinen teema lomalla oli myös (valitettavasti?) yöjuokseminen ja ravintola Kaarlenholvi jossa taisin vierailla peräti kuusi kertaa...... minkäs teet kun oli niin awesome nähdä kaikkia kavereita pitkästä aikaa ja on niin hyvä bailutiimi kasassa! Uutenavuotena Ilmajoen ja Lapuan ihmeet S ja L tuli Ouluun ja ei ole kyllä valittamista uudestavuodesta vaikka kovin olisin halunnu lähteä Rukalle tms isoon hiihtokeskukseen ottamaan vuotta vastaan, ehkä ens vuonna sitten. Ilta meni loistavasti Toppilan residenssissä hyvien tyyppien seurassa ja oli huippu huomata että kaikki tuli mainiosti toimeen keskenään ja ouluvieraillakin oli  hauskaa! Juotiin, syötiin (Katjalle erityiskiitos ihanasta perunasalaatista), pelattiin juomapelejä ja ajettiin vähä ostoskärrylläkin ympäri Toppilaa :--D hyvät huvit syntyy kun porukka 20-vuotiaita nuoria aikuisia äkkää halpa-hallin kärryn lumipenkassa ja tajuaa että tähänhän voi mennä joku (tai jotkut) istumaan ja sitten otetaan vauhtia ja työnnetään kärryä ympäriinsä huonoin seurauksin. Mustelmien määrän voi jokainen laskea omasta kehostaan itse, mulla ja Sllä niitä nyt ainakin löytyi: S oli kyydissä ja siinä juoksutin sitä ympäriinsä ja S sanoo, että älä sitte kaada meitä. No, meni sekuntti ja kaaduttiin. Ei käyny kipeää! Loppuilta meni Kaarlessa ja seuraamme liittyivät J ja V. Kotimatkaan sisälty parikin taksijonoa, Ln epämääräinen kebabrulla jonka päätymistä käsiimme ihmeteltiin räkänaurun säestämänä seuraavana aamuna ja lopulta loistava pimeä taksikotiinkuljetus!

Huh ku menee historiikiksi, koko loma oli kaiken kaikkiaan aika jees. Viimeisellä viikolla hengasin ympäriinsä vain ja näin pitkästä aikaa tiettyjä ihmisiä ja selvitin muutaman mieltä paineneen asian. Nyt on menny viikko Vaasassa ja täytyy myöntää että on vähän tökkinyt mikä nyt ei sinänsä tullut yllätyksenä. Kotona käydessä se fiilis vaan vahvistuu että tämä on mun koti ja rakastan Oulua kaupunkina ihan hirveästi! Vältetään se mielikuva että mulla täällä olis jotenkin kamalaa sanomalla että ei tietenkään, arvostan koulupaikkaa ja mulla on täällä ihanat kaverit ja ala joka ainakin jonkuverran kiinnostaa (pientä ammatinvalintakriisiäkin on ollu havaittavissa) ja hauskaa on ollut ja tulee olemaan, mutta miettikää nyt: asuu ensin 20 vuotta samassa kaupungissa jossa tekee itsensä itsekseen ja muovautuu ihmisten, tapahtumien ja valintojen myötä niin vähemmästäkin hämmentyy ja alkaa kysellä itseltään, että onko sittenkään hyvä näin. Satun myös kuulumaan siihen puoleen ihmisistä jolla ei ole missään vaiheessa ollut älytöntä hinkua päästä kotipaikkakunnalta pois saati hirveää vihaa ja inhoa koko kaupunkia kohtaan; silti mieltä painoi se ajatus että täälläkö muka asun loppuelämäni. Tänne hakiessa yhteishaun viimeisenä päivänä muutama tunti ennen haun sulkeutumista ajattelin, että no tuskinpa pääsen ja että kokeillaan nyt. Jotenkin siinä järkyttävässä koko kevään kestäneessä kouluunhakukriisissä ymmärtänyt mitä olin tekemässä, luin vaan ja tänne hain.Sitten ku ovet tänne yliopistoon aukes niin eihän sitä oikein tajunnutkaan että mitä vttua, sinne pitää oikeasti lähtäkin. Tavallaan halusin kovasti pois Oulusta siksi, että en halunnut jämähtää ja sanoa kymmenen vuoden päästä että eipä tullut koskaan mihinkään lähdettyä. No, täällä ollaan ja luultavasti tullaan olemaan vielä ainakin 2,5 vuotta mutta sen sanon, että veri vettää kotiinpäin toisinaan vahvastikin. Tässä omissa mietteissäni kun oon ollut niin melkein haluaisin nähdä itestäni edes jotain pientä edes yhden vuoden päähän! Elämänmuutoksen pyörteissä on toisinaan niin epävarma asioista.

Ihmisillä on tapana vuoden vaihtumisen jälkeen määritellä, millainen edeltävä vuosi oli. Mulla ei jotenkin tuu sitä tehtyä ainakaan tietoisesti, mutta nyt osallistuin kavereiden kans keskusteluun aiheesta ja päästin suustani, että no aika normaali vuosi, ei mitenkään erikoisempi. Välivuoden toinen osa, töitä tuli tehtyä ja perushengailua vaan. Kahden sekunnin päästä tajusin minkä valheen olin just ilmoille kertonut! Hyvänen aika. Muutin ensimmäiseen omaan kämppään...

eka lakkipäävappu vietettiin Toivoniemen kämpillä,

otos napsaistu miniparvekkeeltani, oi oi onnea <3

ja pääsin opiskelemaan!

yllä pakolliset fb-uutiset, hieman riehaantunutta poseerausta 

ahventien approsta joka muuten oli ihan mahtava tapahtuma 

(+ Jkin mukana <3) ja lopuksi ihanat rakkaat parhaat uudet vaasakamut!

Että tuota, ehkä sittenkin perun sanani ja totean vuoden 2012 olleen aika perkeleen merkittävä vuosi. Ollu niitä iloja ja suruja ja muutoksia ja ennen kaikkea ollu hauskaa! On ymmärtäny asioiden merkityksiä muualle muuton myötä ja sellaista. Mitä tulee ihmissuhteiden ihmeelliseen maailmaan, selvästi se on ollut mielessä tämän vuoden aikana minkä huomaan myös blogikirjoituksistani. Älkää nyt hulluja höpiskö ettäkö true lovea olisi ollut tämän "ikisinkun" elämässä - ellei sitä sitten ole ollut, arvoituksellista eikö? Kai sitä koki ns. suuria tunteita mutta myös ihanaa vapauden tunnettakin. seliseliseli

siinä oli ensimmäinen postaus vuodelle 2013! Let's hope it's a good one. Palaillaan asiaan, lähden jatkamaan projektia jonka suorittamisen aloitin eilen, nimittäin Pottereiden uudelleenlukemisen! heippaheii xx