all the while i was looking for myself i ended up finding you instead

en jaksa valehdella ja esittää yltiöpositiivisen iloista bloggaajaa vaan kerron suoraan että tämä päivä oli kyllä kipiä päivä! olin eilen illalla aivan rättipoikki, oli aika nopeatemponen päivä; aamusta kirjastolle en ees sano mitä tekemään, sieltä kämpille syömään välissä, sitten takasi ja illan lopuksi näin ihanaista Jennaa. alettiin sen kanssa just niiksi ärsyttäviksi pakkomielteisiksi tarjoustenmestästäjiksi jota inhoan yli kaiken (kiitos kaupan kassalla työskentelyn) ja lähettiin joutsensillalle ostamaan jugurttia sun muuta halpaa vaikka kauppa olis ollu kyllä lähempänäkin, mutta tulipahan käytyä ja todettua että oon ite niin juurtunu siihen rooliin tiskin toiselle puolelle enkä tajua enää että kyllähän niissä hinnoissa ja valikoimissa ON eroja.

Jenna käväs sitten vielä täällä ja we had a really good time! no nii, siihen pointtiin. menin nukkuun about yheltä ja mietin aamuista mahdollista kirjastoon menoa ja aamulla ku heräsin ekan kerran kaheksalta nii tiesin että not gonna happen, joten vedin unta palloon sitte kahteentoista asti ja avasin silmät todella väsyneenä ja päänsärkyisenä! <3 se että tämä tyttö herää aamulla jo pää valmiiksi kipeänä ei kerro mistään muusta ku siitä että minussa 19 ja puoli vuotta loisinut migreeni tulee tänään kylään. koko "aamu" ennen töihin menoa meni aivan höpöksi siis, päänsärky vaan ylty, samoin kuin väsymys ja tähän kämppään paistava aamuaurinko teki olosta entistä ärsyyntyneemmän. en vaan voi ymmärtää että MIKSI hyvin nukutut pitkät yöunet palkitsevat aamulla ihmisen entistä hirveemmällä väsymyksellä ja pääkivulla? somebody tell me why this is. okei, saatoin nukkua liikaa mikäli sellaseen ilmiöön on uskominen. töissä sitten päivän puolivälissä jouduin menemään pimeään 45 minuutiksi silmät kiinni koska ei pystyny muuten olemaan, mutta kannatti koska loppupäivä meni paljon joutusammin ja vähemmän särkypitoisesti. tähän kaikkeen kulminoituu se että viime aikoina on ollu ihan mielettömästi kaikkea fyysistä ikävää; niskat, korvat ja pää on oireillu ja väsymys käyny kylässä turhan usein. ja tietysti ku jatkuvasti on joutunu miettimään että no mikähän mulla nyt on jne niin mieliki alkaa mennä mustaksi. ja lääkäreissäkin nykyään tulee yksityiseltäki puolelta aina niin vitun epämääräisiä lausontoja, tyyliin "joo sulla voi olla se ja se, mee käymään siellä ja siellä" eikä mitään konkreettista apua! ei lääkkeitä eikä lähetteitä mihinkään. ymmärtäähän sen että jos nekään ei oikeasti sieltä löydä mitään , they're just human, mutta esimerkkinä tämä: mulla on tosi huonot korvat, on ollu pienestä asti ja ne aiheuttaaa silloin tällöin stressiä. kävin vasta kuulotutkimuksissa vaikka tiesin että se on aika turhaa koska mun kuulossa itessään ei oo vikaa, mutta piti silti käyä varmistelleen että kaikki on okei. lääkäri sano moneen kertaan soittavansa tulokset vaikka niissä ei mittään poikkeavaa oliskaan, ja jo audionomilta sain epävirallisen lausunnon siitä että kuulo on täydellisen normaali. mutta kuuluko soittoa lääkäriltä? ei sitte millään. olisin ymmärtäny tämän täysin jos kyseessä olis ollu terveyskeskus, niiden toimintahan on nyt tunnetusti hataraa, mutta on se kumma että yksityisen sektorin lääkärit viittii olla noin huolimattomia! tai mistä minä tiiän mitä se on ajatellu, mutta tuli kyllä raivostuttava olo. yksityiselle syytää rahaa uskomattomia määriä ja vähän on alkanu tuo palvelun ja hoidon taso epäilyttämään. kuulostan melkoselta valivalitätiltä nytten mutta tuommonen oikeasti pistää vihaksi!

nyt kyllä luotan siihen sanontaan että huomenna on uus päivä, vaikka _työpäivä_ onkin <3

pari viiikkoa sitten kaverin kanssa listattiin niitä elämän pieniä iloja, asioita ja tunteita jotka tekkee arjestakin kivempaa. tässä nyt tämän raivopostauksen päätteeksi voisin kerätä itteeni vähän positiivisuutta kirjottelemalla niistä joitain tännekin!

# puhtaisiin lakanoihin nukkumaan meneminen
# vastapestyjen hiusten keveys ja tuoksu
# tuore ruisleipä ja tuoreen leivän tuoksu yleensä
# rentojen vaatteiden vaihtaminen pitkän päivän päätteeksi
# hitaat aamut jolloin ei oo kiire mihinkään, voi nukkua niin pitkään ku haluaa ja herätä juomaan kahvia ja syömään ja lukemaan lehteä yms radio auki (tää on mun lempijuttu täällä kämpillä)
# nousuhumala (...), mää rakastan nousuhumalan tunnetta varsinki sillon ku kaikki muuki on täydellisesti sillä hetkellä ja on hyvää seuraa ja kaikki vaan kohillaaan
# heitetään tähän ironisesti sitte perään se kuinka ihanaa on herätä viikonloppuna ILMAN KRAPULAA <3
# erityisesti kesäiset ja syksyiset iltakävelyt musiikin kera
# lentokentällä ja juna-asemalla oleminen! tulee aina sellanen tietty fiilis ku menee noihin paikkoihin
# weheartitin kuvat !!! :

en muista nyt tähän hätään enempää mutta onhan noita. pitääpä muuten nyt viikonloppuna vaihtaa lakanat, on se vaan nii ihanaa mennä nukkuun puhtaisiin lakanoihin. ah ah ah!

väsymyksen taso alkaa taas nousta hälyyttävästi joten lähen nukkumaan ja toivon ettei huomenna aamulla oo samanlaista ylläriä oottelemassa. täytyy vielä mainita kuinka hyvä tunne mulla on tulevasta kesästä syksyn epäselvyydestä huolimatta, jotenki mielen valtaa vaan sellanen vapaus ku aattelee kesää. viime kesistä on niin hyviä muistoja, festarireissut ykkösenä ehottomasti !! ->

but it's you who'll have further to fall

vähän pitkähkön hiljaisuuden jälkeen kirjottelen taas täällä. viime ajat on ollu jotenki kauheaa pyöritystä! ensinnäkin tämä siitepölyallergisten ihmisten kultakausi on juuri pahimmillaan ja pää on täynnä räkää ja paskaa kiitos kaiken maailman kasvien =) raivostuttavaa ku nenä on koko ajan tukossa ja vaikka kuin niistäis nii ei auta, eikä nuo lääkkeetkään mitä käytän näytä olevan enää tarpeeks tujuja tälläseen siitepölymäärään. unen laatu kärsii ku pittää ettiä sata vuotta sellasta asentoa jossa pystyy hengittämään parhaiten ja yöllä herää jatkuvasti. muutenki tämä valoisuus on vaikuttanu siihen ettei saa unta illalla yhtä hyvin. odotan innolla ens yötä, niinki lupaavalla yhistelmällä ku persellään oleva unirytmi + siitepölyoireet + aamuvuoro ei voi tulla muuta ku nautinnolliset unet....

viikko on menny töitä tehden, lukien ja ensimmäisten pääsykokeiden merkeissä! käväsin koittaan yliopistolla yleisen kasvatustieteen lappuihin kirjottelemista. ala ei nyt sinänsä tunnu nii omalta eikä ollu mittään kovin isoa motivaatiota päästä sisälle, oikeastaan hain lähinnä siksi ettei pääsykokeisiin ollu minkäänlaista materiaalia jota olis pitäny lukea :D hetken jo illalla harkittin herätyskellon pois ottamista ja vapaapäivän viettämistä ihan muissa merkeissä mutta sitte päähän rupes muodostuun kauhukuvat toisesta välivuodesta joten raahaduin Ainon kanssa aamulla sinne kokeeseen. hakijoitahan oli tosiaan neljä täyttä salia ja sisälle otetaan joku 20 niin tiesin mahollisuuksien olevan jotain 0,0000005 prosenttia (asenteesta täys kymppi, i know) mutta ei se koe nyt mitenkää ylitsepääsemätön ollu! en varmasti pääse sinne mutta kyllä sain jonkunäköset kaks esseetä sinne rustattua (toinen oli 6 lausetta pitkä.......) ja enkun monivalintatehtävä psykologian sanastosta ja termistöstä huolimatta oli yllättävän helppo. tulipahan käytyä AISTIMASSA pääsykokeiden tunnelmaa ja kattomassa millasilla tehtävillä ne sinne koittaa saaha porukkaa sisään.

koko tuo kyseinen päivä mistä just selitin osottautu yksinkertaisesti huonoksi. samana päivänä julkistettiin vakava-kokeessa toisiin vaiheisiin päässeet ja heidän joukossaan oli tosi monta mun kaveria, ja tottakai olin ihan älyttömän ilonen kaikkien puolesta mutta samalla synty se kuuluisa paine ja ahistus itelle siitä että mitä musta tulee ja miten ite pärjään. enkä ees hakenu koko alalle! tätä on tosi vaikea selittää ilman että kuulostaa kateelliselta paskapäältä varsinkin kun omia kavereita on tsempannu kokoajan lukemaan ja tiesikin sen että siihen kokeeseen myös luettiin joten on kaikin puolin oikeutettua että sinne toiseen vaiheeseen myös päästiin. mutta jotenkin sinä päivänä se kaikki huoli ja vitutus ja stressi purkautui aivan täydellisesti käsiin, varmaan monen asian summana. tulin kämpille aivan vihasena ja pahalla mielellä ja aloin toki ajattelemaan että mun peli on pelattu enkä varmasti pääse mihinkään kouluun vaikka ne omat tärkeimmät pääsykokeet ei edes oo vielä ollu. lisäksi mielen valtas sekin että suurin ongelmahan mulla tässä jatko-opintoasiassa on ollu se etten ole tienny mitä haluan. pitää olla tällänen special case että muutamatkin alat kiinnostaa mutta mikään ei kiinnosta yli muiden tai tarpeeksi eikä edelleenkään vuoden miettimisen jälkeen tiiä mitä haluaa. ja siitäki tietysti sitte sain lisää vettä myllyyn ja suutuin itelle siitä että mikset sää voi tietää mitä haluat jne jne jne jne. onneksi sitten puhuin parin ihmisen kanssa sinä päivänä aiheesta ja muustakin mieltä painaneesta ja se pahin raivo meni sitte ohi. tulin siihen tulokseen että eihän ihminen voi itteensä syyttää tommosesta asiasta ja että tosiaan se oma koe on vielä edessä, ja jos sinne luen nyt parhaani mukaan, teen kokeen ja ootan tulokset nii oon tehny jo aivan tarpeeksi hyvää työtä. jos mihinkään ei sitte päästä, nii sitte ei päästä. se on sen ajan murhe niinku oon täällä jo sanonu ja tällä hetkellä all i can do is my best.

foödkfödkgödägäaldjg en jaksa jauhaa näistä asioista ennää mutta PAKKO vielä tämä! ens viikolla olis amkin puolelle pääsykokeet pop/jazzlaulupedagogiksi ja tosiaan laulaminen on todella lähellä sydäntä ja aina oon rakastanu sitä ihan hirveesti ja pyrkiny nyt kehittymään myöhemmällä iällä laulutuntien avulla, mutta silti mää koen ton musiikkialalle lähtemisen kauheena dilemmana. jotenki on ollu vähän liikaa sellanen olo että mulla on velvollisuus lähteä opiskelleen laulua korkeakouluun koska on suotu taitoa siihen hommaan (yritän kuulostaa mahdollisimman vähän itserakkaalta!!!!!!) ja petän itseni, huom. en muita ympärillä olevia ihmisiä, vaan itteni. i know, niin kieroutunutta ajattelua, ja oonkin miettiny että minkä vtun takia mun täytyis sinne nyt just hakea jos se ei tunnu ainakaan vielä oikealta? mutta se paine jonka oon ite itelleni asettanu ei anna mun joustaa tässä asiassa. nyt ku tätä kirjottaa niin todellakin huomaan kuinka kieroutunu ja vääristyny ajattelutapa mulla on :::::D pitäis nyt yrittää saada itelle se taottua pähään että jos en vielä ainakaan mee koittaan sinne pääsyä niin en oo epäonnistunu. haluaisin ehkä tällä hetkellä vaan laulamisesta harrastuksena suuremman ja näkyvämmän osan elämää! laulutunteja pitää taas alkaa ottamaan säännöllisemmin ja unelmana olis sellaset tyyliin open mic-illat tai akustiset keikat jossaki. oivoi, ehkä tämäki ongelma tässä ratkeaa itestään!

ihan yleisesti ottaen on kyllä ollu monenmoista juttua mielen päällä viime aikoina, sekä omia että muiden asioita! oon joutunu todistamaan parin tosi läheisen kaverin pitkien ihmissuhteiden päättymistä ja pistäähän se omankin mielen matalaksi kaverin puolesta plus tietenkin synnyttää muistoja ja ajatuksia omista ihmissuhdeongelmista. ei sitä osaa nyt edes kuvitella eikä eläytyä toisen mielipahaan koska omasta vastaavanlaisesta kunnon relationshitistä on abouttirallaa se vuosi nyt aikaa ja kun siitä on nyt päässy yli niin ei edes huvita miettiä. ja inhottavinta onkin se ettei oikeastaan voi sanoa toiselle yhtään mikään mikä korjais tilanteen tai auttais edes vähän oloa, koska totuus on että ei sellaisia sanoja tai tekoja ole =( ei voi sanoa ees sitä minkä tuoreesta muistista voi todenmukasesti sanoa, eli että sää pääset tän yli, you can do this, kaikki järjestyy loppujen lopuksi ja elämä ei lopu tähän. kunpa olis itekin osannu tuota ajatella enemmän huonoina hetkinä vaa onhan se mahotonta. täytyy vaan yrittää olla tukena parhaan mukaan koska jos jotaki tiiän nii sen kuinka kavereiden tärkeys korostuu elämän yllättäessä negatiivisesti. jotenkin kai itse on elänyt tämän seuraavan lauseen mukaisesti jo jonkin aikaa:

jepp, ei välttämättä hyväkään asia. mutta kyllä tässä on aivan normaalina ihmisenä jatkanu elämää vaikkei vakavassa ihmissuhteessa oo ollutkaan hetkeen =)

tännään onki ollu melko perussunnuntai, käytiin äitin ja iskän kanssa haudoilla viemässä kesän ekat kukat ja menin sitte iiiiihanan kotiin lukemaan loppupäiväks. viltti ulos aurinkoon, pikkuvaatteet päälle ja auringon polte iholla <3 lukeminenki suju jopa ihan siedettävästi näissä olosuhteissa.

 rakkaat kesäiset parvekenäkymät!

 mun kylppärin supernaisellinen pikkuhylly <3

 kuuluisaa pääsykoemateriaalia.....

ps. oon sitten todellinen amatöörikuvaaja!
rakkaani aamuvuoro hengittää tässä niskaan aika tehokkaasti muistuttaen siitä että jos meen kaheltatoista nukkumaan nii ehin nukkua 5 ja puoli tuntia! =))))) joten ->

you and i we gonna rise again

no vooe helevetti. olipa tyhymä suomen peli!

tässä kotona ku porukoiden kanssa katseltiin peliä nii totesin pariinki kertaan että kaikki venäjään liittyvä on jotenki epämiellyttävää ja negatiivista. ainaku kuulen uutisissa jotaki venäjästä nii heti automaattisesti tulee sellanen häiriintyny olo vaikkei koko asiaa oo etes kuullu vielä. ja se koko maan suurenmoisuuski on vaan yhtä negaatiota! hyrrrrr, en tykkää. suomipoika much better, tässä juon nyt muutamaa lohtusiideriä (kello on vasta puoli 6...) ja mietin illanjatkon kulkua. ensin ainakin ehdottomasti SAUNA ja sitten muutaman tunnin päästä kämpille jossa on muuten siivottu eilen ja tänään =)=) ei menny ku puolitoista tuntia tiskivuoren purkamisessa. kämpän keitto_koppi_ on muutenkin nimensä mukaisesti hyvin pieni ja kyllähän siinä ärräpäät lenteli tiskiveden ja astioiden ohessa!

nyt on ollu taas musiikillisesti rikasta aikaa koska oon bongannu aivan huippuja biisejä. oon aivan koukussa tähän keanen uutuuteen! ahhh <3

because the people in this town, they look straight through me

ja myös pariisin kevät on iiihana! tästä tosissaan tulee mieleen kesäyöt ja jotenki tuntuu että tätä tulee kuunneltua tulevina aikoina paljon.

 ja ulkona kesäyö, kasvoille satoi kyyneleitä

pariisin kevään biisi pikku huopalahti on varmaan kans semmonen yks NIISTÄ biiseistä. ku ekan kerran kuulin ja korviin kantautu sanat "linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuravaa" nii iskihän se pysyvästi tajuntaan. kukkaan oo ikinä sanonu mittään noin todenmukasta ja järkevää!

nyt olis sen saunan paikka! onpa kyllä vähän bilefiilis, saapa nähä mitä sitä illasta tullee. jeeeeeei

don't feel sorry 'cause there's no reason for us to fight anymore

väsyny iltavuorolainen on kotiutunu kämpille vihdoin. kyllä se vaan kerta toisensa jälkeen tuntuu pahalta iltavuoropäivänä kello 14.16, just kassalle istuneena ajatella että vielä 7 tuntia ja 59 minuuttia..... ja eka asiakas toki on joko joku kiireinen nuori _hiekkanen_ perheenäiti joka tiuskii ja riuhtoo rahat kädestä tai sitten 13-vuotias kiittämätön poju joka ostaa eeässää. en tiiä kumpi pahempi, vaan sen tiiän että ite kyllä osaan käyttäytyä paljon asianmukasemmin kaupan kassoilla asiakkaana siitä lähtien kun itse olen istunut siellä tiskin toisella puolella!

viime postaus oli tosiaan aika vähäenerginen, sanotaanko näin että viikonloppu sisälsi odottamatonta sähläystä ja ongelmia. totuushan on että meillä kaikilla on niitä ihmisiä joiden kanssa on "yhteistä historiaa", ja joskus tämä historia pomppaa tarpeettomasti taas esiin ja räjähtää käsiin. rasittavinta on jos ja kun itse olettaa että everything is cool ja enää ei oo tarvetta ruveta niitä vanhoja asioita ruotimaan nii älähän mittään! <3 kyllä sieltä vaan aina sitä jaksokykyä ja energiaa löytyy (valitettavasti myös itseltä) alkaa sotimaan ja sanailemaan. tämänkertanenki tapaus sisälsi useita henkilöitä, tavallaan yhden (entisen?) kaveriporukan, ja monien ihmisten ollessa osallisina väärinkäsityksiltä ei voi välttyä.

 mitä tehdä, kun kahden ihmisen välinen läheinen ihmissuhde tuhoutuu, ja kumpikin osapuoli on hengannut samoissa piireissä ja on ystävä samojen henkilöiden kanssa? vastauksena voin sanoa, että täytyy vaan hyväksyä se että enää ei oo samanlaista mutta uuteen tilanteeseen olis vaan parempi nyt sopeutua. ei ketään voi sulkea pois vaan opetella olemaan siinä saman pöydän ääressä vaikka kuin pahalta tuntuis. tai sitten vaihtaa ystäviä ja porukoita ja tavallaan siten myös antaa periksi sille paineelle, ehkä luovuttaakin. no, tämä ensiksi mainittu onnistui aikoinaan, ja sittemmin välit on muotoutuneet yksinkertaisesti sanottuna ihan hyviksi. on tullut uusia ihmisiä kummankin osapuolen elämään ja on päästy yli. mutta kaikesta onnistuneesta huolimatta kyllä siellä pinnan alla aina tulee elämään ne entiset ajat, ne paskat fiilikset ja paskat ajatukset ja paskat teot jotka kaikki on aiheuttaneet sen että entiseen ei oo paluuta. ja kyllähän ne toimii myötävaikuttajina siihen että tällasia pieniä sotkuja syntyy kuten nyt viikonloppuna. vaikka tuntuu, ettei enää olis edes sanottavaa eikä haluais puhuakaan enää mistään niihin asioihin liittyvästä nii kummasti sitä tekstiä alkaaki tulemaan vihaisena ja pettyneenä. aivan mielettämän helpottavaa ja PALKITSEVAA oli huomata se, että ku tätä juttua lähdin omista lähtökohdistani selvittämään niin for the first time since ever uskalsi aivan vaivattomasti ottaa yhteyttä ja sanoa aivan suoraan sen mitä miettii. asiallisesti ja aikuismaisesti, ei yhtään ainutta haukkumasanaa eikä kiroilua, vaan oleellinen. ei minkäänlaista haastamista tappeluun tms, eikä pelkoa/ahdistusta siitä että mitä toinen vastaa vai vastaako ollenkaan. kuhan sai vaan oman mielensä tyhjennettyä. asiat tietysti selvis mutta pointtina tässäkin oli se että aika on ihmeellinen juttu, about puolitoista vuotta sitten tämmösen tilanteen samojen ihmisten kanssa olisin hoitanu aivan eri tyylillä ( siis varmaan ahdistuneena huutaen ja itkien ja kiroillen....), ja miksikö? no siksi että ei vielä ollu hyväksyny muuttuneita asioita ja ylipääseminen oli vasta aivan kesken. ja nykyään tietää että kaikki on ihan hyvin vaikka ei ystäviä oltaiskaan ja myös sen, ettei oo mitään sanottavaa eikä itteä enää vaivaa mikään.

mutta tiiättekö mikä on parasta tällä hetkellä? no se että MULLA ON VIIKONLOPPUVAPAAT <3 ja kaiken lisäksi helatorstaiki vapauttaa töistä ylihuomenna ja perjantaina on aamuvuoro which means oon vapaalla jalalla jo puoli 3. vähän sellanen fiilis että viikonloppu on toimintapitoinen =)))

night after night

you say you'll move on tomorrow, tomorrow

now what's holding you back?

i don't know, i don't know, i don't know


jep. ei vaan oo helppoa aina tietää mikä on itelle hyväksi ja mikä huonoksi, saati sitte antaa järjen mennä tunteiden edelle.

mutta ennenku iloitsen liian aikasin noista viikonloppuvapaista nii meenpä kuitenki nukkumaan eka ja herään huomenna ysiksi töihin :---) seeeya!

etkö säkin voisi irrottaa?

voi. hyvä. luoja. mikä. päivä. tästä postauksesta tulee hyvin kuva- ja biisipainotteinen sillä oon koko päivän setviny asioita, stressannu, suuttunu täydellisesti yhdessä minuutissa, puhunu todella monen ihmisen kanssa samasta asiasta ja lopulta saanu tilanteen hallintaan. ei voi ku todeta että tämä ihmissuhteiden maailma on melkone maailma. ja suomiki pelas päin vittua =) don't feel like talking anymore joten fiilikset välittyvät nyt muilla keinoilla. ps. hyvää äitienpäivää rakas äiti, olet ollut päivän paras asia ja myös se leipomamme ihana tonnikalapiirakka palkittee säädön jälkeen enemmän ku mikään <3

meillä soi töissä radiokanavana suomipop ja keksisin kyllä parempiaki kanavia taustamusaksi asiakkaille, oon vähän miettiny että laittaisko vaivihkaa palautelaatikkoon kauppiaalle terveisiä että kaupassanne soi todella masentava musiikki. yleensäkin ulkomaalainen musiikki kolahtaa vähän enemmän ku suomalainen. mm. teuvo maanteiden kuningas, syksyn sävel ja viidestoista yö on niitä joka päivä 349890348395 kertaa soivia biisejä ja en oikein välitä kuunnella 349890348395 kertaa päivässä kuinka joku oksensi verta ja itki..... toki nämä on suomimusiikin klassikkoja mutta vähän sellainen pirteämpi musiikki sopis siihe hektiseen ympäristöön. edellisessä työpaikassa soi sentään radio aalto ja myönnetään että lause "never mind i'll find someone like you" syöpyi päähän nii että vitutti mutta tuli sieltä kyllä silti parempaa musiikkia enemmän ku huonoa. mutta kuitenkin oon yllättyny siitä että suomipop on huonoudestaan huolimatta tarjonnut muutaman helmen noiden ikivihreiden joukosta! tässä niistä yksi:


tyttö ja poika suutelee
puiston penkillä elämä aukee
tytön hiuksilla on tähtipölyä  

jotenkin rakastuin heti ku kuulin. nuo naisen pienet lauluosuudet on täydellistä tässä biisissä.

tämmönen sekalainen kuvasarja!

 muuttopäivä ja kämppä ihan kesken!

 prouväänssiin menossa viime kesänä with apoo!

 tämä on yks mun lempparikuvista IKINÄ, ruisrock 2010 !!!!

 kummipoju väinö ihan pienenä!

kreikka <3

kaikkia kuvia vuosien varrelta sitä löytääkään. hyviä hommia ja toivottavasti myös hyviä öitä, tämä lähtee unten maille nollaamaan pään!

 

but i don't want to live that way

reading in to every word you say

you said that you could let it go

but i wouldn't catch you hung up on somebody that you used to know

this is the part of me

reetta senkin lurjus, haaste on otettu vastaan ja tässä tulokset!

KYMMENEN ASIAA, JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:

1. aikaiset aamuherätykset, hyi vvttu

2. keskenkasvuisuus ja lapsellisuus

3. mun yläkerran naapuria, jos luet tätä nii lopetatko sen norsumaisen tömistelyn thank you!

4. stressi

5. kiireessä pyöräilyä töihin, varsinkin jos on vastatuuli ja kuuma ilma nii se hikisyys mikä syntyy, voi luoja...

6. ihmisiä jotka ihan selvästi kattoo toisia nokanvartta pitkin

7. lentäminen, hyrrrr

8. maksalaatikko!

9. nyt kyllä täytyy yhtyä reettaan, kulmakarvojen nyppiminen on hirveää tuskaa :D

10. sitä kun laulaminen ei vaan suju ja on "huono laulupäivä"

YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

1. sosiaalisuus

2. avoimuus

3. turha stressaaminen ja huolehtiminen

4. äkillinen reipastuminen silloin kun vaan haluan olla toimeliaampi

5. empatia

6. melankolisuus!

7. valvominen illalla/yöllä vaikka tiedän että aamulla väsyttää....

8. nopea hermostuminen/ärsyyntyminen joka häviää yhtä nopeasti ku tuliki ku tajuan ettei oo mitään syytä

9. nostalgisuus (oivoi)

KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:

1. olemalla avoin ja sosiaalinen

2. pukeutumalla collegehousuihin ja huppariin :---)

3. taas mukaudun reetan vastauksiin mutta kyllä se vaan niin on että keskustelutaito on todella tärkeää

4. pieni pahismaisuus on kyllä aika seksikästä.. liian kiltti ei saa olla!

5. arjessa pienillä mutta fiilistä ylläpitävillä teoilla, tilannetaju on myös siis tärkeää. on ihanaa jos toinen hoksaa että tän asian voin tehdä että toiselle tulee hyvä mieli ja tällä voin osoittaa tunteita tässä arjen harmaudessakin. tämä on kyllä oikeastaan todella tärkeää myös sillä jumiutumista tapahtuu liian helposti!

6. menevyys!

7. olemalla kaveri myös mun ystävien kanssa ja halukas tutustumaan heihin paremmin

8. öööööööööööööööööööööh, olemalla ihan vain oma itsensä ilman esitystä ja hehkutusta

SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:

1. koulupaikkaa!

2. sitä että asiat todella järjestyis ens syksyksi

3. että huomenna ja lauantaina satais vaan vettä niin ei vituttais kovin paljoa mennä töihin iltavuoroihin 8)

4. jotain pientä reissua jonnekin viimeistään kesällä, joku mökkireissu kaveriporukalla olis huippu

5. aika klassinen mutta ihan oikeasti että ihmiset vois maailmassa paremmin

6. tiskit vois tiskata ittensä yön aikana ja siirtyä kuivauskaappiin

7. että MTV näyttäis yöllä teen mom kakkosta jersey shoren sijasta!!!!

KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:

1. katon paljonko kello on ja makaan vaan enkä halua nousta

2. meen vessaan ja juomaan vettä ja ehkä takas sänkyyn vielä (riippuu aamusta tietty)

3. availen telkkarin tai radion

4. käyn suihkussa ja meikkailen samalla ku syön

5. etin tavarat ja juon kahvia (samaan aikaan)

6. lyön oven takana kiinni ja lähden huitelemaan

VIISI IHMISTÄ, JOIDEN KANSSA OLET VIIMEKSI OLLUT YHTEYKSISSÄ:

1. heidi

2. jenna

3. juho

4. aino

5. anne (neljä ekaa kaikki fb-keskusteluja mutta kaippa ne yhteyksiä on samalla tavalla ku muuki :D)

NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

1. musiken

2. läheiset

3. netti varmaankin

4. hyvä ruoka!

KOLME ASIAA, JOTKA HALUAISIT SINULLA OLEVAN 5 VUODEN PÄÄSTÄ

1. opiskelut joko paketissa tai hyvin käynnissä

2. joku ihminen ja parisuhde

3. onni!

KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:

1. hmmmh varmaan läheisten kuolema ja kuolema yleensä :(

2. itsensä täydellistä avaamista jollekulle henkilölle

hahahahaaa, kovaa analyysiä. a good song though!

joskus mä tahdon saada ton jätkän, ja toisinaan taas vaan unohtaa sen

sanonko että voi vttu tätä mun armaan läppärini nettiä! tässä on joku sisäänrakennettu mokkulanpoikanen ja toisinaan tämä toimii ihan suht moitteettomasti ja nopeasti mutta aina välillä ei tästä oo yhtään mihinkään. kuten esimerkiksi koko tällä viikolla..... koneella ei oo jaksanu olla ku netti pätkii jatkuvasti ja lause "yhteyttä ei voitu muodostaa sivustoon x" tulee varmaan jo kohta mun uniin. nyt näyttää yllättävän lupaavalle, käväsen koputtaan puuta ennenku alotan varsinaisen paasauksen =))

tämä viikko on mennyt yllätys yllätys töitä tehdessä ja lukiessa. rakastan oulun kaupunginkirjastoa! <3 siellä oon lueskellu niin viime keväänä yo-kirjotuksiin kuin nytkin pääsykokeisiin ja siellä tulee luettua aivan eri tavalla ku kotona. siitä lähtien ku hoksasin että lukusalissa ku on pakko lukea ja siellä ei voi mittään älytöntä touhuta ku ympärillä on muitaki ihmisiä opiskelemassa nii en oo muualla osannukkaan lukea. ja sitä paitsi suuri vaikuttaja on myös se että se koko ympäristö inspiroi lukemaan ihan hullulla tavalla! muutki lukee ja opiskelee ja kirjasto on muutenki paikkana sellanen jännä, en osaa selittää. tosi monet kaverit ja tutut lukee kans siellä ja on aina yhtä huvittavaa huomata että lukusalissa on joka kerta samat naamat :D ja onpahan porukkaa jolle vinkata että nyt kahville alas! huomenna on ihanaakin ihanampi vapaapäivä joka tosin kyllä kuluu tämän jo monta kertaa mainitun lukemisen parissa mutta i don't mind at all.

sitten ihan "oikeista" asioista. tällä viikolla ja muutenkin kyllä viime aikoina on vähän tökkiny kaiken kaikkiaan, ollu vähän alavireinen fiilis ja uupunu olo. sekä ihan puhtaasti on myös vituttanut, tosin oon huomannu että ite vaan luon sen aivan turhaan turhista ja VANHOISTA asioista. työt ei oo jaksanu kiinnostaa ja tuntuu että laskee jokaista minuuttia ja ajattelee että kuinka monta tuntia vielä jäljellä. luulen että nyt kun pääsykokeisiinkin lukee niin vähän alitajuisestikin tulee ne ikuisuuskysymykset esiin ens syksystä; missä opiskelen, mitä opiskelen, opiskelenko ollenkaan? vappu oli se viimenen niitti sille tunteelle että pakko päästä kouluun! olla osa jotakin yhteisöä, tutustua uusiin ihmisiin ja avata uus jännä sivu elämässä. kait se myös kauhistuttaa että entä jos oikeesti löydän itteni ens lokakuussa kaupan kassalta ja tulee toinen samalla kaavalla toistuva välivuosi. mutta oon myös ajatellu että nyt tekee parhaansa eikä ajattele liikaa sitä että entä jos ei pääsekkään kouluun. se on yksinkertasesti sen ajan murhe ja sitä vatvotaan sitten, mutta one thing is for sure, jos en pääse kouluun nii sitte kyllä teen jotaki aivan erilaista sen vuoden ajan.

jotenkin muutenkin on ollu sekava olo. määhän olen luonteeltani aika sellanen miettijäihminen, hermoilen ja stressaan laittomia määriä ja jos joku asia mua jää vaivaamaan nii ahdistun jos en saa sitä selvitettyä. tää oli jopa aika överiä nuorempana mutta nykyään oon jo osannu asettua vähän välimaastoon. silti oon aina ollu se osapuoli riidoissa joka on heti halunnu sopia ja katunu negatiivisia sanojaan samantien, vihaan riitelyä niin paljon ja mun on vaikea olla kellekkään oikeasti vihainen. toki ihmiset osaa turhauttaa ja ärsyttää, sehän on luonnollista, mutta minkäänlaista kunnon vihanpitoa en halua kenenkään kanssa harrastaa. enkä voi KÄSITTÄÄ sellaista että pitää ruveta mököttämään tai olla muuten vaan pelkuri eikä puhua asioista! voi luoja kuin paljon sitä vihaankaan. great, lakaistaan vaan kaikki maton alle ja katotaan miten pommi kehittyy. ja hankalahan se on yksin ruveta selvittelemään asioita jos toinen osapuoli ei sano sanaakaan. varsinkin jos ikäluokaltaan noin kakskymppiset ihmiset harrastaa tätä niin nään punaista samantien. täytyy nostaa esimerkiksi kyllä yksi henkilö jolle olis täydet oikeudet olla umpivihainen ja joka teki juuri näin että mitään ei selvitetty ja mistään ei puhuttu ja en saanu koskaan tietää mitään totuuksia hänen suustaan, ja edelleenkään ei ole mitään tekemistä tämän ihmisen kanssa. oon itsestäni kyllä kieltämättä ylpeä siinä mielessä että oon päässy etenemään niin hyvin, ja nykypäivänä asia on jo ihan ok. aluksi nimenomaan olin vihainen ja raivona, nykyään ei oikein tunnu miltään. as long as ei tarvi enää sotkeutua niihin asioihin ja tähän henkilöön niin kaikki on hyvin. tästäkin vois kirjoittaa varmaan romaanin mutta on muuten helpottavaa huomata kuinka ei tee edes mieli! yks kaverikin kysy yks päivä että kerrohan nyt tarkemmin se juttu ja mää huomasin aidosti vastaavani että "en jaksa puhua siitä nytten". mikä ihana tunne!

"mistä tiedän että kuka on oikea?

kun toinen on pitkä, joku toinen on soikea

joku on hullu ja joku on kaunis

toi on härkä ja toi on kauris"


nyt päästiinkin jo vähän syvemmälle tähän ihmissuhteiden monimutkaiseen maailmaan. mulla ei oo pitkään pitkään aikaan ollut sellaista ns. oikeaa ihmissuhdetta ja myönnän että olen vähän skeptinen ja viihdyn vapaalla jalalla. mutta totta kai sitä on kaikenlaisia yritelmiä ollut ja haluakin jo asettua enemmän aloilleen mutta aina käy silleen, että kun jotain pysyvämpää olis tarjolla niin ei muka haluakaan ja alkaa ahdistaa. en tiedä onko se jotain itsesuojeluvaistoa ja onko kyse jostain tunnevammautumisesta (kyllä, uskon kyseiseen ilmiöön) tai onko musta vaan tullut hirveän kyyninen. en sitäkään ominaisuutta halua liikaa itselle. ja loppupeleissä rakastan sitä niin paljon että saa itse mennä ja tulla miten haluaa, ja taidanki olla vähän jo liian tottunut siihen. ajatus siitä, ettei oliskaan enää sitä tietynlaista vapautta ei houkuttele yhtään. ja ihan niinku parisuhde muka joku vankila olis, kyllähän olen parisuhteissa ollut ja sillonkuin kyseessä on ollut oikea ihminen niin se alkukankeus on kyllä haihtunut. parisuhdehan on ihana asia ja haluan ehdottomasti sellaisen löytää, mutta miksi tuntuu silti ettei vielä ole mikään kiire? nuoruus on vielä kesken, asioita koettu ja kokematta ja monia ihmisiä tapaamatta. mutta kun katselee läheltä joitain kavereita jotka on parisuhteessa ja viettävät aikaa omien poika/tyttöystävien kanssa niin tuleehan siinä sellainen olo että ihanaa kun tuollaista voi tapahtua ja se voi tapahtua myös mulle. yksinäisyyden hetkinä ei mitään muuta haluaiskaan kun jonkun siihen viereen, ja kyllä tässä vuoden aikana on korostunut tuo läheisyyden kaipuu ihan eri tavalla.

ja sitten on taas niitä ihmisiä joiden kanssa on aina sellainen thing. ihmisiä joista ei pääse yli eikä ympäri muttei kuitenkaan ikinä kunnolla käsiksi. yleensä näiden ihmisten kanssa kanssakäyminen on melkoista vuoristorataa, eikä sitä välttämättä ymmärrä miksi aina tuntuu olevan ns. jännitettä välissä eikä ikinä tunnu että ollaan vaan kavereita muttei kyllä olla sen enempääkään. jotenkin koen sellasen säädön ihan jännäksikin mutta liika on liikaa ja paha juttu on että sen tajuaa vasta jälkeenpäin kuinka pitkään saattoi antaa jonku tämmösen suhteen jatkua. sitten ihmettelee että vois yrittää olla oikeasti tästä lähtien ihan kaveri kun se osa skipattiin viimeks, muttei se kyllä niinkään enää mene. muutenkin koko säätämisen käsite on mahotonta määritellä ilman sitä faktaa, että jonkunasteiset tunteet on AINA pelissä. se on väistämätöntä! ja inhottavaa on, että monesti nämä ihmisetkin sitten jäävät mieleen pyörimään mutta ei silti niin suuresti että kokis tarpeelliseksi tehä mitään. ei masenna, ei tunne surua tai mitään, mutta vaan ärsyttää. varsinkin jos viimeinen tapahtuma sen ihmisen kanssa on jäänyt epäselväksi mustumaan mieleen. ja jossaki vaiheessa taas huomaa että hahhaaa meni jo, miten jaksokaan ees miettiä. siinä vaiheessa ymmärtää sen että there was nothing real at all.

mene pois
et lähelle tulla saa
en voi enää horjahtaa
koska nyt se on kerrasta poikki

jo kaks kertaa

jäätiin kiinni muistat varmaan

syytettiin viiniä

nyt se on

hitto se on

kerrasta poikki

enkä yksin voi elää
etkä säkään tähän jää
tai ota mua mukaan
eihän sulle kelpaa kukaan

hyvin tiivistetty chisulta, nyt nukkumaan kunnon unet ennen huomista lukemisrumbaa! palaamme asiaan 8)

and the games you'd play, you would always win, always win

juhuu jihuu, vappu on nyt juhlittu ja arkeen "palattu", jos siitä nyt kerkes ees irtautua yhen ruhtinaallisen irrottelupäivän avulla :D töitten jälkeen suorinta tietä etanoliostoksille ja juhlinta starttas mun luona noin puoli kuudelta LAKIT PÄÄSSÄ, tottakai! tarkotuksena oli rennot mutta vauhdikkaat illanistujaiset ennenku siirrytään keskustaan aiheuttaan yleistä pahennusta ja kyllähän tääällä ihan mukavat remut synty. erityisen mahtavaa oli ku se alkuperäinen the kaveriporukka aivan kokonaisuudessaa yläasteajoilta pääs pitkästä aikaa kokoontumaan saman katon alle, jo siinä vaiheessa ku lukio alko niin tiet vähän hajoili mutta kyllä sen huomaa ku nähään että on tää vaan niin tärkeetä ja että se punainen lanka ei oo katkennu missään vaiheessa! aamulla sitte ku heräilin ja kämppä esittäytyi luonnonvalossa auringon paistaessa täysiltä ei naurattanukkaa yhtäkkiä hirveenä....... siivo oli _järkyttävä_ ja iltasella ku vihdoin pahimman olon väistyttyä rupesin kerään pullot ja siivoomaan nii tulihan tuota roskaa 3 pussia ja pulloja 5 =)))) ps. kämppä on myös tällä hetkellä löytötavaratoimisto, kiintoisimmat esineet lienee jääkaapissa mukavasti kylmenneet 5 kaljaa! onnistuin myös kaupungissa sillon yöllä hajottaan puhelimen, pari kk sitte astuin mun läppärin päälle (<3) ja näyttö meni paskaksi ja nyt meni puhelin, mitähän seuraavaks? mutta enisenvei oli hauskaa ja kyllähän tämmöinen hauskanpito on ihan lähellä sydäntä, myönnetään, mutta tällä kertaa ei tullut onneks tehtyä mitään ihan överiä mitä kaikki aina silloin tällöin sortuvat tekemään muutamien jälkeen =)

... but some we do remember!

pictures of last night ended up online, i'm screwed

oh well

it's a blacked out blur but i'm pretty sure it ruled

..kuvista puheen ollen, otettiin kyllä paljon kivoja ja vähemmän kivoja otoksia mutta kamera on kämpillä ja heli on jo toista yötä peräkkäin kotonansa yötä niin pitänee myöhemmin laittaa jotain tunnelmia illalta 8)

kotona on kyllä aivan ihanaa käydä! ajattelin ensin että oon yhden yön vaan mutta ku tänään kirjastolla lueskelin pääsykokeisiin niin tuli semmonen olo että haluan vielä tulla tänne. porukoiden kanssa on kuitenki kiva aina hengata ja ei kai tuo ihmekkään oo jos täällä tykkää viettää aikaa ku asunu 16 vuotta elämästään sentään täällä. plus täällä on sauna ja AUTO! erittäin iso ahdistuskysymys omilleen muutossa oli se että kuinka nyt pärjään ilman rakasta opeliamme, autolla ajaminen on yks mun lempipuuhista ja oonki ajellu ihan mukavat määrät kilometrejä kortin saamisen jälkeen. erityisen ihanaa on vaan kuunnella musiikkia ja laulaa autossa ja ajaa vaan jonnekin päämäärättömänä, ajelen aika paljon yksinkin niin musiikki on kyllä loistoseuraa ajokaveriksi. pitäs kiikuttaa poliisilaitokselle paperit ihan näinä päivinä sen pysyvän kortin saamikseksi, kuvan vois kyllä uusia siihen ku näytän nykysessä kortissa 14-vuotiaalta :--D eilen jo startattiin viikon ajorumba AA-kerhon kanssa (lue: anne ja aapo) ja eksyttiin johonki helevettiin ku sovellettiin tätä "ajele vaan, älä ajattele äläkä katso tienviittoja"-periaatetta vähän turhanki innokkaasti. mutta oli oikeestaan just hyvä, pientä seikkailua arki-iltaan ja vielä ku löydettiin kotiakki asti!


i let it fall, my heart
and as it fell
you rose to claim it
it was dark and i was over
until you kissed my lips
and you saved me

eilen sitten kun olin vienyt AA-kerhon kotiin ja ajelin itse nukkumaan radiosta sattui tulemaan juuri tämä Adelen Set fire to the rain ja muistot viime kesästä tulvi mieleen. tämä biisi aiheestaan huolimatta ei välttämättä tuo mieleen ketään tiettyä ihmistä tai tapahtumaa vaan koko loppukesän fiiliksen. tää tuli just siihen aikaan ku olin alottanu kesätyöt ja tein aika paljon yövuoroja ja väsyneenä aamuauringossa kotiin ajellessa kuuntelin tätä biisiä niin huuhhuh. okei, ehkä tämä nyt osittain liittyy johonki ihmiseen ja siihen yleiseen fiilikseen joka on jos sattuu olemaan jotain ihmissuhdepaskaa meneillään. tästä on tullut kyllä yks sellaisista the biiseistä, aivan älyttömän upeaääninen laulaja ja tulkinta ja biisin mahtipontisuus ei vaan ikinä kyllästytä. todetaan taas kerran että the power of music <3

 

i set fire to the rain
and i threw us into the flames
well, it felt something died
'cause i knew that that was the last time
the last time

sometimes i wake up by the door
that heart you've caught must be waiting for you
even now when we're already over
i can't help myself from looking for you

nyt hommaileen jotain, see you!