Lähde jonkun toisen matkaan, soita mulle yöllä vuoden päästä taas

Vaasaa mainostettiin sekä kaupungin omassa esitteessä että yliopistolta tulleissa lippusissa ja lappusissa seuraavasti: "Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki noin 1900:lla aurinkotunnilla vuodessa", ja olemme tässä lukuisten ihmisten kanssa miettineet että mistä heeeeeeelkkarista tämä tieto on oikein otettu ja viitsitty laittaa levitykseen sillä auringolla ei tunnu tosiaankaan olevan tän kaupungin kanssa tekemistä ainakaan niin paljon että täällä auringon voisi sanoa paistavan eniten! Tälläkin hetkellä kaatosade piiskaa ikkunaan huuhdellen lenkkihaaveet lätäköiksi kaduille ja pitää huolta siitä ettei aiemmat syksyn jääkylmässä sateessa uimiset unohdu helpolla. Todella yleinen mielipide asiasta kiteytyy erittäin hyvin tähän yliopiston meemisivulla olevaan kuvatukseen:

Itseasiassa olen sateen ystävä eikä mua sinänsä häiritse se mutta en vaan voi olla ihmettelemättä tätä lausahdusta jolla kaupunkia mainostetaan! Paikkansapitävyys kyseenalaistettu ainaki tältä taholta :D

Flunssa vie mua edelleen aivan satanollameiningillä ja muuten kyllä jaksaisin yskiä ja räkiä vaikka maailmanloppuun asti mutta yksi asia ottaa todellakin päähän: nimittäin jatkuva väsymys ja alhainen energiataso! Pari viikkoa on vierähtänyt lähinnä neljän seinän sisällä Sinkkuelämää ja Greyn Anatomiaa katsellen ja ihme ettei sänkyyn oo tullu mun kropan muotoista reikää. Keskiviikkona päästään ekaa kertaa pikkujouluilemaan punahaalareissa sitseille ja jatkoille _sinkkubileisiin_, veikkaan että huikea yli kahden viikon tauko rellestyksestä takaa sen että rehaus maistuu taas eri tavalla ja oikeasti tekee MIELI vähän siemailla kuohuvaa.

Punahaalareista puheen ollen, saatiin pari viikkoa sitten ikiomat HAALARIT ! Niitä on odotettu koko syksy ja nyt kun ne sai sitten vetää päälle tunsi itsensä täysivaltaiseksi yliopistolaiseksi vaikka merkkejä ei vielä riitä kuin murto-osa peittämään haalarien pinta-alaa. En myöskään missään nimessä olis halunnut ottaa niitä pois illan päätteeksikään mutta onneksi totesin tässä myöhemmin että kyllä ne päällä tulee varmasti vielä kävelemään/konttaamaan/uimaan ympäri ojia ja puistoja :--) vappu on myös sellanen asia jota tällainen pieni opiskelijanalku odottaa ku viisivuotias joulua! Ylistys siis haalareille, olen rakastunut <3

 kevyt kuuden tunnin haalarimerkkien ompelusessio takasi tällaisen tuloksen!

 kovin tuskaista oli varsinkin kun ompelutiimin kumpikin jäsen vihas koulussa

 käsityötä mutta lopputuloksena oli  kuitenkin kaikki saadut merkit kiinni (Y) 

toisessa lahkeessa on muutama lisää! ps. en jaksa kääntäääää

Tältä ne näyttää päällä! Sitominen oli melko vaikeaa ja sainkin

puolen tunnin tappelun jälkeen vahingossa ne oikein laitettua :D

kuulemma tämä sitomisasia on sellainen jonka kanssa saa 

taistella vaikka olis viidennen vuoden opiskelija joten ei siis hätää!

 Lahkeisiin nakkasin kuminauhat.

Tämäkin sunnuntai näyttäis olevan kohta finaalissa ja jostakin syystä iltaa kohden reipastuin ja heräsin flunssakoomasta; tuloksena tiskivuoren päihittäminen ja vessan siivoaminen!?!?!?!?! Sanoisin että melkoisia urotöitä näin päivän päätteeksi. En voi muuten ymmärtää edelleenkään tiskaamisen mystiikkaa: oon asunu yksin nyt yhdeksän kuukautta enkä ole tässä ajassa oppinut edelleenkään tiskaamaan asioita sitä mukaa kun tiskiä syntyy. Lukemattomat kerrat tiskiä on kerryttänyt jopa viikon verran lojumaan ja siinä sitä sitten kiroillaan ja tuskaillaan hiestä märkinä että minkä saakelin takia näin yksinkertaista asiaa pitää viivyttää. Puolustuksekseni sanon että tänä syksynä oon hieman prepannut ja älynnyt tarttua toimeen vielä siinä vaiheessa kun jumalaton keko likaisia astioita on vasta syntymässä! Perjantaina leikimme Sn kanssa joulua ja leivoimme torttuja sekä joimme glögiä (+ sinkkuelämää-maraton piti meille seuraa) eli astioita taas kasaantui uhkaavasti tiskipöydälle jonka olin vaivalla vasta edellisiltana tyhjentänyt, ja nyt äsken tiskiharjalla huitoessani tajusin että parissa päivässä kerkeää tehdä jäätävän sotkun ihan helposti. Tätä tiskaamisasiaa oon ihmetellyt koko yksinasumisaikani enkä varmasti koskaan tule täysin sinuiksi sen kanssa. First world problems, huh?

 

Siinä pari biisiä joita oon kuunnellut viime aikoina paljon. Ekaksi tämä The Frayn vanha mutta edelleen vaan niin hyvä How To Save a Life pomppas takas tietoisuuteen Greyn Anatomian myötä. Biisissä mua on aina kiinnostanut se että kyse on nimenomaan elämän pelastamisesta, ei hengen, tai niin minä sen ainaki vahvasti käsitän. Joku toinen yrittää "pelastaa" jonkun toisen elämää, jotain tilannetta joka on pistänyt pakan sekaisin, auttaa jollaki tapaa. Lyriikka-analyytikko mussa herää todella helposti henkiin ja huomaamattakin tulee rakenneltua erilaisia stooreja biisien ympärille. Tämä Jesse Kaikuranta mua ei kiinnostanut Voice of Finlandin aikaan suuremmin mutta tän kappaleen myötä oon vähän suopeampi sillä tässä sanat iskee kyllä aivan totaalisesti muhun! Sehän nyt on selvää että elämän omia kokemuksia linkkaa automaattisesti laulujen sanoihin; se on joskus ihan pelottavaakin ku kuulee jonkun kipaleen ja tajuaa sanojen sopivan täydellisesti johonkin tilanteeseen. Tässä yksi esimerkki sellaisesta biisistä!

 


Ihanat sinkkikset aina piristää, taidanpa turvautua taas kupposeen teetä ja katsoa pari jaksoa. Stay tuned!
ps. jostakin perhanan syystä tuon tiskiavautumiskappaleen fontin koko ei vaan voinut asettua samanlaiseksi kun yleensä. Hemmetin blogger, toisinaan ärsyttää toimimattomuutesi. <3