ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona

Keväinen hellurei vaan kaikille! Alkaa tulla näistä kuukauden luovista bloggaustauoista jo tapa, ehhehheh, koulun puolesta on ollu kiire lähinnä vain tuon muun yliopistoelämään kuuluvan oheistoiminnan takia mutta aika on tavallaan ollut kortilla. Vielä kolmisen viikkoa koulua jäljellä ja sitten alkaisi LOMA joka on edelleen aika iso kysymysmerkki sillä työt jotka mulle luvattiin jo viime kesänä ovatkin nyt yhtäkkiä kiikunkaakun.... -.- kesäsuunnitelmat työpaikalla on vieläkin tekemättä (sinänsä hassua koska nyt on jo toukokuu) ja toivottavasti tällä viikolla kuulen positiivisia uutisia. Haluaisin nimittäin ihan hirveästi päästä vanhaan tuttuun työpaikkaan kesäksi tuttujen ihanien työkamujen seuraan! Koska olen olettanut että näihin töihin pääsen varmasti en ole siis myöskään muuta hakenut ja nyt alkaa olla hieman myöhäistä sille. Vaikka kuinka kassahommia joinain päivinä pidänkin inhottavina on ne toisaalta taas just sellaista omanlaista työtä joten toteaispa kauppias nyt vaan ettei kertakaikkiaan pärjää töissä ilman mua! Muuten olen kyllä ympäripäältä kusessa näin rumasti sanottuna.

Ensimmäinen yliopistovappu tuli ja menin ja sain kuin sainkin ylioppilaskunnan Wappuputkinnon suoritettua! Vapusta jäi tosi hyvät fiilikset, noin viisi päivää tuolla tuli huideltua ja olishan se nyt ollu ihan luonnotonta jos en olis saanu kylkiäiseksi mojovaa flunssaa :D ääni lähti jo kerran itse vapunvieton aikana mutta sain sen palautettua jollain ihmeellä mutta suht äkkiä se sieltä sitten taas katos. Edelleen yskittää ja pää täynnä räkää mutta kaikki oli sen arvoista!

LAHIKAINENNN! Aleksi-ystin plus muun kepulikerhon kanssa

vierähti suurin osa vapusta. Lakista tykkään yhä aina vain paljon :)

Jollain tapaa loputtuaan vappu sai edellisvuoden tapaan hirveän haikeuden päälle. Vappupäivänä kun kaikenikäistä porukkaa on liikkellä lakit päässään tulee omat lukiomuistot mieleen ja lähinnä se että se pari vuotta on vierähtänyt omista kirjoituksista. Vastahan ne oli! Ikuisena ajan vauhdin ihmettelijänä en vaan meinaa sisäistää että elämä on mennyt loppujen lopuksi niin kamalasti eteenpäin. Lukiossa sitä oli vielä niin vastuudesta ja monenlaisesta muusta aikuisuuden sivutuotteesta vapaa. Ja kuinka EPÄVARMA sitä olikaan :D olen kyllä edelleen tietyistä asioista, esimerkiksi koulutusasioista, mutta silloin en tosiaankaan tiennyt mihin kouluun halusin enkä edes pienesti mikä ala vois olla kiva. En myöskään olisi ikinä arvannut löytäväni itseäni en Vaasasta enkä yliopistosta opiskelemasta viestintää mutta tadaa näin se elämä yllättää! 

Oi kuinka hauskaa meillä lukiossa oikeasti silloin olikaan =) ja omat lakkiaiset on varmasti yks mun elämän parhaimmista päivistä! Tällaista kaikkea mietin laittaessani jo vähän likaantunutta lakkiani takaisin siihen lootaan missä se viettää suurimman osan ajastaan. Yhyy.

Kaikki loppukevään tentit osuvat tottahan toki peräkkäisille päiville! <3 Pitäis kahlata melkeinpä ilman ehtoja jokainen niistä läpi ettei kela ala hiillostaan mua kesällä kyselyillä siitä miksi en ole saanut tarpeeksi opintopisteitä vuoden aikana.......... jos sattuu paskat ja tällainen kirje kolahtaa luukusta niin kirjoitan kyllä niin selkeän ja raivokkaan kuvauksen siitä kuinka meidän yliopistossa on uus koulutusohjelma käytössä ja me ollaan käytännössä oltu testiryhmä kaikelle uudelle = ei pääse kursseille, ei selkeää ohjausta siitä mitä opintoja käydä jne. Itse koulunkäynti on valitettavasti ollut pieni pettymys täällä, muu elämä kyllä on ollut loistavaa mutta tuon koulun takiahan täällä ollaan! Päätin nyt kuitenkin että katson ainakin ensi vuoden josko opinnot alkais etenemään vähän sujuvammin. Luulen että laajempien pääaineopintojen ja sivuaineiden myötä niin käy! Yhdeksi sivuaineeksi oon ajatellut markkinointia joka passaa viestinnän kans ihan täydellisesti. Sitten vois jopa valmistua markkinoinnin maisteriohjelmasta, jei! Kovin suuria suunnitelmia ihmiseltä jota vähän ahdistaa ajatella jo ensi vuodenkin opintojen suunnittelua :--D

Ikisinkkurintamalla on mennyt vähän epäikisinkuttomasti tänä keväänä, unbelievable! Edessä on silti mutkia ja päätöksiä niinkuin aina tuntuu olevan. Välillä tekee mieli huutaa tuonne jonnekkin taivaalle että antakaa nyt jotakin pysyvää ja hyvää ja onnellista sieltä!!! Nytkin vähän sellainen tilanne ettei meinaa _ymmärtää_ kuinka on mahdollista että kaikki on täynnä jotain kohtalon ivaa ja epäreiluutta. Kuulostan kovin 16-vuotiaalta pikkutytöltä joka valittaa turhasta mutta jos joku niin haluaa ajatella niin fine, tulkaa hetkeksi mun tilalle niin katsotaan turhauttaako edes ihan vähän :D hankalia juttuja, hankalia tilanteita. Tuntuu että muutaman vuoden ajan tämä on ollut juuri nimenomaan tällaista, pettymyksiä ja mitenvoitaasollanäin-fiilistä. Ähh. Mutta onneksi asia on tavallaan reilassa jos katsoo toiselta kannalta... pitäis opetella ajattelemaan positiivisesta näkökulmasta silloinkin kun vaikuttaa siltä ettei tilanteessa oo kertakaikkiaan mitään positiivista. Ei oo ihan meikäläisen alaa mutta tällä hetkellä päällä oleva juttu vois opettaa mua vähän sellaiseen.

vedä mut suojaan

kisko mut liikkuvast autosta

pysäytä liike

pidä kii riippumat mistään

kun on hauras kuin viljaa, viljaa

ja toivon et löydät mut pellolta vaik meit on miljoona

Tässä kirjoittaessa sitä muistaa kuinka hauskaa tämä bloggaaminen onkaan! Monesti tuntuu että ajatukset on niin lukossa ettei edes uskalla avata bloggeria. Se on kuitenkin hemmetin hyvä päätös jos sen päätyy avaamaan.

Pian kutsuu iki-ihana MM-lätkä ! Lähden nyt suihkuun sunmuuta joten palaillaan taasen, en uskalla sanoa milloin :--D

ps. AINIIIN pääsin tuutoriksi! Jei (Y)