don't feel sorry 'cause there's no reason for us to fight anymore

väsyny iltavuorolainen on kotiutunu kämpille vihdoin. kyllä se vaan kerta toisensa jälkeen tuntuu pahalta iltavuoropäivänä kello 14.16, just kassalle istuneena ajatella että vielä 7 tuntia ja 59 minuuttia..... ja eka asiakas toki on joko joku kiireinen nuori _hiekkanen_ perheenäiti joka tiuskii ja riuhtoo rahat kädestä tai sitten 13-vuotias kiittämätön poju joka ostaa eeässää. en tiiä kumpi pahempi, vaan sen tiiän että ite kyllä osaan käyttäytyä paljon asianmukasemmin kaupan kassoilla asiakkaana siitä lähtien kun itse olen istunut siellä tiskin toisella puolella!

viime postaus oli tosiaan aika vähäenerginen, sanotaanko näin että viikonloppu sisälsi odottamatonta sähläystä ja ongelmia. totuushan on että meillä kaikilla on niitä ihmisiä joiden kanssa on "yhteistä historiaa", ja joskus tämä historia pomppaa tarpeettomasti taas esiin ja räjähtää käsiin. rasittavinta on jos ja kun itse olettaa että everything is cool ja enää ei oo tarvetta ruveta niitä vanhoja asioita ruotimaan nii älähän mittään! <3 kyllä sieltä vaan aina sitä jaksokykyä ja energiaa löytyy (valitettavasti myös itseltä) alkaa sotimaan ja sanailemaan. tämänkertanenki tapaus sisälsi useita henkilöitä, tavallaan yhden (entisen?) kaveriporukan, ja monien ihmisten ollessa osallisina väärinkäsityksiltä ei voi välttyä.

 mitä tehdä, kun kahden ihmisen välinen läheinen ihmissuhde tuhoutuu, ja kumpikin osapuoli on hengannut samoissa piireissä ja on ystävä samojen henkilöiden kanssa? vastauksena voin sanoa, että täytyy vaan hyväksyä se että enää ei oo samanlaista mutta uuteen tilanteeseen olis vaan parempi nyt sopeutua. ei ketään voi sulkea pois vaan opetella olemaan siinä saman pöydän ääressä vaikka kuin pahalta tuntuis. tai sitten vaihtaa ystäviä ja porukoita ja tavallaan siten myös antaa periksi sille paineelle, ehkä luovuttaakin. no, tämä ensiksi mainittu onnistui aikoinaan, ja sittemmin välit on muotoutuneet yksinkertaisesti sanottuna ihan hyviksi. on tullut uusia ihmisiä kummankin osapuolen elämään ja on päästy yli. mutta kaikesta onnistuneesta huolimatta kyllä siellä pinnan alla aina tulee elämään ne entiset ajat, ne paskat fiilikset ja paskat ajatukset ja paskat teot jotka kaikki on aiheuttaneet sen että entiseen ei oo paluuta. ja kyllähän ne toimii myötävaikuttajina siihen että tällasia pieniä sotkuja syntyy kuten nyt viikonloppuna. vaikka tuntuu, ettei enää olis edes sanottavaa eikä haluais puhuakaan enää mistään niihin asioihin liittyvästä nii kummasti sitä tekstiä alkaaki tulemaan vihaisena ja pettyneenä. aivan mielettämän helpottavaa ja PALKITSEVAA oli huomata se, että ku tätä juttua lähdin omista lähtökohdistani selvittämään niin for the first time since ever uskalsi aivan vaivattomasti ottaa yhteyttä ja sanoa aivan suoraan sen mitä miettii. asiallisesti ja aikuismaisesti, ei yhtään ainutta haukkumasanaa eikä kiroilua, vaan oleellinen. ei minkäänlaista haastamista tappeluun tms, eikä pelkoa/ahdistusta siitä että mitä toinen vastaa vai vastaako ollenkaan. kuhan sai vaan oman mielensä tyhjennettyä. asiat tietysti selvis mutta pointtina tässäkin oli se että aika on ihmeellinen juttu, about puolitoista vuotta sitten tämmösen tilanteen samojen ihmisten kanssa olisin hoitanu aivan eri tyylillä ( siis varmaan ahdistuneena huutaen ja itkien ja kiroillen....), ja miksikö? no siksi että ei vielä ollu hyväksyny muuttuneita asioita ja ylipääseminen oli vasta aivan kesken. ja nykyään tietää että kaikki on ihan hyvin vaikka ei ystäviä oltaiskaan ja myös sen, ettei oo mitään sanottavaa eikä itteä enää vaivaa mikään.

mutta tiiättekö mikä on parasta tällä hetkellä? no se että MULLA ON VIIKONLOPPUVAPAAT <3 ja kaiken lisäksi helatorstaiki vapauttaa töistä ylihuomenna ja perjantaina on aamuvuoro which means oon vapaalla jalalla jo puoli 3. vähän sellanen fiilis että viikonloppu on toimintapitoinen =)))

night after night

you say you'll move on tomorrow, tomorrow

now what's holding you back?

i don't know, i don't know, i don't know


jep. ei vaan oo helppoa aina tietää mikä on itelle hyväksi ja mikä huonoksi, saati sitte antaa järjen mennä tunteiden edelle.

mutta ennenku iloitsen liian aikasin noista viikonloppuvapaista nii meenpä kuitenki nukkumaan eka ja herään huomenna ysiksi töihin :---) seeeya!