annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

eilen juhlittiin yläasteella syntyneen sen the kaveriporukan kanssa minun, An ja Ln läksiäisiä! päätettiin hyvissä ajoin alkaa suunnittelemaan että mikä viikonloppu olis passeli kaikille koska surullista mutta totta, näemme nykyään sillä yhteensä 8 hengen joukolla todella harvoin. paljon tiet ovat hajaantuneet ja en oikein tiedä että miten yläasteellakin päädyttiin tähän rykmenttiin; jollakin tapaa alettiin vaan käymään ihkuissa lukiobileissä yksin ja jotenkin sana porukka sitten alkoi määrittämään meitä. eri lukiohin menon jälkeen tosin tapahtui juuri kaksijako jonka mukaan toisten kanssa yhteydenpito jatkuu luonnollisesti aivan kuin ennenkin ja toisten kanssa yksinkertaisesti välit muuttuvat etääntyneemmäksi. aikoinaan saattoi harrastaa kovaakin analysointia että miksi toinen ei enää soittele ja miksei itselläkään tunnu enää niin tärkeältä soittaa niin usein, mutta myöhemmin sen ymmärtää; it just happens. nyt kun "teinivuodet" on menneet ja kaikki on muka niin älyttömän aikuista (esim. käydään töissä eikä enää ole niitä ihkuja lukiobileitä sun muuta niin älyvapaata mutta siihen aikaan paras juttu maailmassa) niin huomaahan sen että on entistä vähemmän aikaa viettää kavereiden kanssa aikaa. korjataan, sitä aikaahan todellakin olisi mutta Nn kanssa tulimme yksi päivä siihen tulokseen että se yhteydenpidon tökkiminen on puhtaasti laiskuutta! saahan sitä selitellä ettei oo viikkoon aikaa nähdä koska on töitä ja on mummon 85-vuotissynttärit ja kalenteriin merkattu oma aika ihan vain sitä kotona mätänemistä varten. viimeinen esimerkki tuli mieleen siitä että kun nyt mietin omaa 5 kuukauden työrupeamaani niin kyllä tuntuu että miten kertakaikkiaan oon jaksanu ku burnout-fiilikset oli suht korkealla? eihän sitä kaveriakaan jaksa nähdä veren maku suussa väsyneenä ja pahalla mielellä jos vain se kotona sängyssä makaaminen tuntuu ainoalta mieleiseltä vaihtoehdolta sillä hetkellä. ihanaa kuitenkin on huomata se kuinka juttu jatkuu luistaen ja välit eivät muutu miksikään vaikka ei näekään enää niin usein, ainakin joidenkin ihmisten kohdalla. eiliset läksärit siis laittoivat ajattelemaan kaikkea tällaista ja on mainitsemisen arvoista sanoa kuinka paljon ystävät ja yhteenkuuluvuuden tunne vaikuttavat omaan itseen <3 loistoilta siis takana, tämä the day after ei välttämättä ole ollut yhtä hehkeä.................

 olet ollut poissa jo kauan

sut kotiin heti mä haluan

ja kuulla kuinka sä ikävöit mua 

ja miten et muihin vois rakastua

eikä me juteltais enempää

sillä mitä tiellä tapahtuu se tielle jää

katelkaapa ihmiset muuten ulos, siellä on kohta SYKSY! syksy joka on ehdottomasti mun lempivuodenaika, huom. ei siis kesä, uskokaa tai älkää =) oon aina ollut ehkä vähän erilainen siinä mielessä että tykkään syksyn pimeistä illoista ja syyssateista, melkein kaikesta mikä liittyy tähän tulevaan vuodenaikaan. en tiedä yhtään miksi näin on mutta en luopuis syksyisestä tunnelmoinnista mistään hinnasta! nytkin täällä kämpässä kynttilät palaa ja olo on rauhallinen eikä pimeys ahdista. talvi nyt on toinen juttu kun on kylmäkin pimeyden lisäksi mutta elo-syyskuu on vielä suht lämmintä aikaa. oi että kuinka tykkääntykkääntykkään, kohta pääsee ihanien villahuivien ja lapasien ostoon :))))

 ehdoton syysbiisi vuosien takaa, tätä heli 14-v on 

kuunnellut korvanapeistaan pyöräillessään ympäri

kuivasjärveä :D mutta on ihana <3

ihmeen seesteinen olo vaikka edellisessä postauksessa höpistyt ihmissuhdekuviot vieläkin mietityttävät. asioistahan saa omassa päässään ihan jumalattoman kokosia möykkyjä jotka ei ainakaan katoa sillä jatkuvalla vatvomisella ja pyörittämisellä mutta mitenpä lopetat sen..? mutta silti fiilis siitä että kaikki tullee menemään ihan hyvin, pitääkö se nyt sanoa että lempiklisee on "asioilla on tapana järjestyä" koska se nyt vaan tuppaa olemaan totta!

 symppis kamu ku puhuu noin hyvin asiaa!

eilen baarihulinan lomassa päätin sitten rysäyttää ja mennä viehättävänä hieman humaltuneena tyttönä ilmoittamaan itseni karaokeen......... laulaminen kyllä sujuu ja se on tärkeä osa elämää mutta että siellä oulun (teini)yökerhon karaokepuolellako pitää alkaa lurittelemaan? miksi, oi miksi? no, en miettinyt kappaletta kuin viisi sekuntia koska se pomppasi listasta silmiin ensimmäisenä ja sattui nyt olemaan yksi niistä biiseistä jotka on varmasti vaikuttaneet mun elämään eniten ja jota kuunnellessa olen saanut monia euforisia hetkiä. myös jollain tapaa siinä juuri 18 vuoden iän kynnyksellä oleva epävarma nuori ihminen pystyi samaistumaan kappaleen välittämiin viesteihin. tässäpä siis:

 lupaan lukea raamatun ja raitistuu

jos saan aikaa se varmasti onnistuu 

mut ei tänä yönä

jääköön taakseni syntinen entinen

pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen

mut ei tänä yönä

ihana jenni vartiainen. ihmisten edessä-levy ei onnistuneesta nimikkokappaleestaan huolimatta vakuuttanut oikein muuten mutta kun "en haluu kuolla" alkoi soimaan radioissa tykästyin aivan eri tavalla ja lupasin antaa tulevalle levylle kunnolla mahdollisuuden - ja onneksi annoin! Seili on varmasti soitetuin levy elämässäni, huonoja kappaleita ei juuri ole. biisit värittää melko lailla ajan heinäkuusta 2010 tammikuuhun 2011. ylistys musiikin ja muistojen assosiaatiolle, ah!

näihin fiiliksiin päätämme pitkän, ryytyneen, väsyneen, mietteliään ja silti kuitenkin aivan hyvän päivän. ->