trouble he will find you no matter where you go

kysymys: bloggaaminen on yksi viestinnän muoto, right? bloggaaminen on kirjoittamista eli liittyy läheisesti journalismiin joten tämä mun bloggaushetki yliopiston kirjastossa opiskelun lomassa on täysin sallittua ja aiheellista, olenhan täällä "opiskellut" jo muutaman tunnin johdatusta viestinnän tutkimukseen käymällä läpi luentomateriaalia ja kirjoittamalla ylös puuttuvat jutut. ihan oikeasti, pääsin jo kahdeltatoista ja täällä vapaaehtoisesti olen reippaasti leikkinyt opiskelijaa ja saanut aikaiseksikin jotain! täällä kirjastossa on muutenkin jotenki tosi kiva touhuilla kaikkea, oli kyseessä sitten hc-tenttiinlukemista tai facebookkaamista. kirjastoilla taitaa olla joku special place in my heart, luinhan vuonna kivi ja kypärä kirjoituksiinkin (okei, noin kaks vuotta sitten....) kirjastossa samoin kuin pääsykokeisiin viiime kesänä. pääsykokeisiin joissa onnistumisen ansiosta juuri täällä kirjastossa nyt istun! hullu ajatus, huhuh.

tänään on ihan selvästi vaan sellanen keskinkertainen päivä jolloin helposti vtuttaa joka ikinen pieni asia; palelee, mummot kävelee keskellä tietä, avaimet ei löydy aamulla millään mistään ennenku tajuat että kannattais varmaan raivata se perhanan pöytä kaikesta sotkusta niin ne löytyis kahdessa sekunnissa sieltä jostain alta, voisit vaan nukkua pari päivää ilman mitään kontaktia ulkomaaimaan, kouluun pyöräillessä syntyy älytön tuskanhiki ja näytät kaikelta muulta kuin akateemiseen ympäristöön sopivalta opiskelijalta. ähhhh.

meinasin alkaa kirjoittelemaan "turhanpäiväisiä" kuulumisia mm. siitä, kuinka kävin viikonloppuna kotona ja kuinka siellä oli "ihan kivaa" ja mitä kaikkea on yleensäkin tullut hommailtua tässä viimeisen viikon aikana mutta jostain syystä luovuin ajatuksesta. oon jotenkin kai filosofisella pohtimistuulella mutta aivot takkuaa ja ajatukset kompuroi ympäri ämpäri onnistumatta synnyttämään mitään aihekokonaisuutta.

jotenkin tuntuu että vaikka uutta asiaa on edelleen paljon sekä uutta tekemistä ja tutustumista jatkuvasti niin elämä on silti jollain tapaa jumissa. oon yrittänyt miettiä mistä se johtuu; ehkäpä siitä kuinka viime aikoina ihmissuhteet ovat olleet kovasti tarkkailussa ja harkinnassa, ehkäpä siitä että ihmissuhteita on pitänyt tiedostetusti muuttaa ja muokata tai ehkäpä siitä että jokin tietynlainen ihmissuhde puuttuu. esimerkiksi sellainen ihmissuhde joka ei yksinkertaisesti toimi ja jota täytyy alkaa punnitsemaan todella monelta kannalta jotta ymmärtäisi mikä ratkaisu helpottaisi tilannetta ei ole mun mielestä kovin luonnollinen suhde. jatkuva huolehtiminen, stressaaminen, varuillaan oleminen ja pelkääminen vie ihan hemmetisti voimavaroja eikä yleensä koskaan normalisoidu tasa-arvoiseksi ja terveeksi suhteeksi. tällaisessa ihmissuhteessa elettyään alkaa helposti miettimään sitä, millainen se terve ja tasa-arvoinen suhde oikeastaan on ja onko sellaista osannut oikeasti etsiäkään tai halutakaan (koska ei vaan tiedä mistä on kysymys). voisin jatkaa loputtomiin tätä arvailua ja pohdintaa mutta luotan siihen että jonain päivänä asiat selkenee niinku itsestään. ehkä, mahdollisesti, kuka tietää? kiteytetään tämä sössötyslässytys seuraavasti:

TAI

ei sillä että mulla mitään hinkua edes olis oikeastaan parisuhteeseen - se on jännä juttu, aina ku luulen että mulla on niin hoksaanki viimeistään hetkien päästä että kuinka helppoa on olla vain itsekseen. yksinäisyys nyt on eri juttu, toisinaan on kovinkin lonesome fiilis mutta luulen että sekin on lähinnä fyysisen läheisyyden kaipuutta. kauhea, oonko vaan pohjimmiltani niin sinkkutyttö että oon tullu niin orientoituneeksi vapaaseen elämään? oh my god, sössötyslässytys jatkui, hups.


oon myös vahvasti sitä mieltä että greyn anatomia on hukuttanut mut tähän hemmetin ylianalysointiin. ja myös saanu mut niin pahasti koukkuun että katon yhden kauden per viikko ja juoksen kauppaan ostaan viimesillä opiskelijan penneillä seuraavan boksin. taidankin lähteä hukuttautumaan peiton alle viimeisien jaksojen pariin ->

 he's out in the dark, he's there in my heart

he waits in the wings, he's gotta play a part

trouble is a friend yeah trouble is a friend of mine, oh oh

so don't be alarmed if he takes you by the arm

i won't let him win but i'm a sucker for his charm

trouble is a friend yeah trouble is a friend of mine, oh oh