viikonloppu meni siis kotioulun maisemissa. perjantaina vietin aikaa porukoiden kanssa ja illalla tosiaan lähdimme baareilemaan hyvässä seurassa, lauantaina olin An ja An kanssa ajelemassa sekä illalla kärppämatsissa jee! hävisivät mutta se tunnelma siellä on aina kyllä jees. sunnuntaina vaan makasin ja söin äitin ruokia ja ajelin vähän itsekseni ympäri kaupunkia ja huomasin junan lähdön lähentyessä että alkoi vähän ahdistaa parinkin kategorian huoli mutta onneksi ei syntynyt sen suurempaa paniikkia. illlalla kämpillä hoksasin että hei mustahan on kiva olla täällä ja se oli kyllä siisti tunne! huomaa selkeästi että pikkuhiljaa alkaa kotiutua vaikkakin kahden kaupungin aiheuttamat ristiriidat kyllä jaksaa sillon tällön vaivata.
jaksoin jopa ladata kameran eilen ja napsin vähän otoksia!
ihanat conversevauvani joista maksoin itseni kipeäksi <3
känäppää
tämmöinen ihana ylläri tuli oulun suunnalta postin mukana :')
hahahahaaaa!!! tässä on kastajaisista saatu haalarimerkki jonka päätyminen jokaisen fuksin omistukseen vaati mm. tonnikala-makarooniseoksessa uimista, kissanruuan pakkohaistelemista ja lopuksi tietenkin oikeasti kastumista vesiletkusuihkujen alle. kuulostaa pahalta mutta oli erittäin hauskaa, nyt saa vetää haalarit hyvällä omallatunnolla päälle!
mulla on joku pieni jumi tämän bloggaamisen kanssa nyt, tuntuu ettei ihan suju niinku pitäis. mutta jospa tästä noustais, jos ei kuulu tekstejä niin se johtuu varmaan siitä ettei pakkotuntumalla inspiroi kirjoittaa!
ihana kesäyö <3 tää sattui just tulemaan radiosta ja keskityin kuuntelemaan ja miettimään viime kesää jonka tämä biisi tuo mieleen. kävin muuten töissäkin moikkaamassa työkamuja viikonloppuna, siitäkin tuli hyvä mieli! (mitenköhän ihmeessä viime kesän ajattelu toi mieleen tuon että kävin töissä kääntymässä, hmm ehkä siksi koska suunnilleen asuin K-Market Värtössä viime kesän?)
välillä tuntuu että päässä juoksee niin paljon ajatuksia ettei mitään pysty ajattelemaan selkeästi, ja yhtäkkiä tulee joku pieni hetki jolloin kaikki elämän pienet huolet ja murheet rysähtää tajunnan läpi ja muistuttaa että "täällä me ollaan, hähähähää, mitäpä aiot meille tehdä?". mutta kai asioilla nyt vaan on se hemmetin tapa järjestyä
nyt pitää alkaa tehdä lähtöä koululle (lue: syömään)! kyllä mää vielä jonain päivänä oivallan opiskelun tärkeyden ja tarkoituksen.....
sulle on haaste mun blogissa. :--)
ReplyDelete