June 10, 2012

let's go get high 'cause you and i, we were born to die

kylläpä tämä naikkonen pääsi taas rellestyksen makuun eilen! rakas serkkuni, melkeempä isosiskoni oikeastaan meni siis naimisiin marraskuussa ja nyt eilen vietettiin varsinaiset juhlat. oli hyvä meininki ja hyvät juhlat, varsinkin loppua kohden tuli juteltua yhen jos toisenki tuntemattoman vieraan kanssa ja tehtyä tuttavuutta. oli siistiä huomata että tuli todella hyvin toimeen esim. jennin kavereiden kanssa jotka kuitenki on sen kymmenisen vuotta vanhempia kun mää ite. en usko edes että kuningas alkoholilla oli osuutta asiaan (mukanahan tuo menossa kyllä oli, ei siinä) vaan ihan luonteet meni yksiin ja oli paljon yhteistä puhuttavaa! ihanaa oli ku jenni mut kaikille esitteli sen pikkusiskona ja myös sano että meijän äiti on ollu sille niinku toinen äiti. awwawwwaaaw kyllähän siinä tuli todella pidetty fiilis :) illan päätteeksi toki piti lähteä vielä baariinkin ja oli ihan perus baaritrippi tuonne keskustaan! koko ilta voitais tiivistää siihen että juomatarjoilu häissä oli vähän liianki hyvä ja monipuolinen, visa electronin vingutus oli suurta ja tämänpäiväinen olotila hyvin ryytynyt. plus jo se mainostamani siitepölyallergia, VOISITKO KIITOS PAINUA JOHONKI PIMEÄÄN! ääni on taas niinku miehellä ja korvat tukossa =) onneksi nyt sataa ihan kaatamalla, tykkään sateesta ihan kamalasti for real <3

ihanaa eilisissä häissä oli myös huomata se kuinka vilpitöntä ja luonnollista on onni kahden ihmisen välillä jotka ovat toisiinsa rakastuneita, ilman mitään kieroutta ja epäilyksiä! puheita kuunnellessa yms itselläkin alkoi vahvistua se ajatus että kyllähän tämä mullekin joku päivä tapahtuu. niinkuin tuolla pari postausta sitten jo sanoin niin tällä hetkellä vakavat suhteet ei edes ole kiikarissa, maybe syksyllä sitten ku tietää missä on ja mitä tekee ja kuinka kauan. paitsi totuushan on ettei sellaset ihmiset jotka jättää samantien sen tunteen että this is it ettimällä ja ajoittamalla löydy! ne vain kävelee elämään eikä sellanen homma kato aikaa eikä paikkaa. vaikeinta onkin ns. pakolla etsiä jotakuta elämään koska itsestä ainakin tuntuu ettei se mene silloin luonnollisesti. en väitä etteikö ihastua ja rakastua vois pitemmän ajan jälkeen, tyyliin jos ei ihan heti tuukaan sitä täyttä selvyyttä siitä että tykkääkö oikeasti niin voihan se hitaasti kehittyä parempaan päin. enemmän kuitenkin luotan siihen tyyliin että ensimmäistä kertaa tavatessa jotakin liikahtaa, joku saa sen ihmisen jäämään mieleen ja siitä ne tunteet pian alkaa kasvamaan. sen tiiän ettei tässä mitään hätää oo, eilenkin ku jutteli monen ihmisen kanssa kaiken maailman asioista nii perspektiivit pääs laajentumaan ku itestään!



so i'm reaching baby out
when i'm lonely in the crowd
when the silence gets too loud
i'll be crashing on some couch





Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why
Keep making me laugh
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime

Come and take a walk on the wild side

Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane
Choose your last words
This is the last time
Cause you and I, we were born to die


fiilistelybiisejä. ihana tämä lana del reyn born to die, sanat on täydelliset! nyt tätä voi jopa laulaakin kiitos matalan ja flunssaisen äänen <3 

nyt nukkumaan olot pois, heippaheiiii=)

 

No comments:

Post a Comment