luova 15 minuutin bloggaustauko viimesen lukupäivän lomassa!
eilen oli töissä mukavin päivä hetkeen, juttelin pomon kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla kahvipöydän ääressä ja oli jees vähän "syventää" tätä suht tuoretta työntekijä-työnantajasuhdetta. juttelun jälkeen tajusin että hei, rivien välistähän voi päätellä että pomo on ollu tyytyväinen mun työntekoon ja päätökseen ottaa mut töihin! siinä rupateltiin mm. siitä, kuinka työnantaja ei voi koskaan loppupeleissä tietää millasen ihmisen se on töihin palkannu. vaikka kokemusta olis ko. alalta kymmenen vuotta tai vaikka kuin mukavalta ja palvelualttiilta puhelimessa on kuulostanu niin ite työnteon kauttahan se näyttö tulee! joskus kuulemma ollut tapauksia jotka on pitäny hylätä koeajan jälkeen ihan surutta etsimään muita hommia. kyllä voin sanoa että mulla on tuolla välillä ollut sellanen olo että en osaa mitään ja oon aivan tonttu kaikessa mitä teen (paitsi ehkä siinä rakkaassa kassassa, kumma olis jos sitä ei osais yli puolen vuoden käytön jälkeen) mutta kiitokset täytyy kyllä välittää muille työntekijöille jotka on ihan reippaasti mutta asiallisesti aina sanoneet jos joku on menny pieleen ja pitää tehdä jotain eri tavalla. varsinki nyt ku on pienessä kaupassa töissä niin vastuu jakautuu aivan eri tavalla kun entisessa työpaikassa joka oli isompi versio saman ketjun kaupoista. ensin ihan sitä säikähti kun kassalta käskettiinkin kahden ekan työtunnin jälkeen pois laittamaan maitokaappia kuntoon tai kattomaan hävikki; reaktio oli "en halua, haluan jäädä tähän turvalliselle omalle mukavuusalueelle kassan syleilyyn" mutta eihän siinä auttanu ku lähteä opettelemaan uudet jutut. ja nyt ne jutut oppineena voi todeta että on ihan helvetin paljon mukavampaa tehä töissä monipuolisesti juttuja eikä keskittyä vaan yhteen osa-alueeseen! vaikka tämä työ ei todellakaan ole mun unelma eikä loppuelämän työ johon suhtaudun fanaattisella intohimolla niin parempi se olis silti tehdä nyt oikein ja hyvin. ja opetella suhtautumaan siihen oikealla asenteella! kuka nyt työstään tykkää jos sinne aina menee vittuuntuneena ja valmiiksi sillä mielellä että tuleepa paska päivä. myönnetään, onhan noita, mutta pointtina onkin se kuinka huonosta asenteesta vois pikkuhiljaa alkaa päästämään irti
seuraavaan ongelmaan; täällä kirjastolla tulee aina jossaki vaiheessa tietysti nälkä/mielihalu alkaa syömään jotaki ja tänne ei oikein voi ottaa mitään ruokaruokaa mukaan ellei raahaa jääkaappia messissä. vaihtoehtoina ovat a) lähteä kaupungille tuohon 50 metrin päähän syömään johonkin ja käyttää sitä kallisarvoista rahaa "turhaan", b) kipaista kämpille myöskin tuohon suht lähelle puolen kilsan päähän syömään, vaarana se että sinne sitten jää möhöämään eikä tuu takasin tai c) tyytyä noihin kahteen satsumaan jotka auttaa ehkä 30 min ja sitten ollaan taas samassa tilanteessa. mua vähän naurattaa ku täällä näin kuumeisesti yritän ratkaista tätä enkä ihan oikeesti osaa päättää.....
vaan ei se auta, täytyy lähteä ainaki tästä koneelta nyt nii saa aikaseksi jotaki vielä tännään. huomenna se h-hetki sitte on, wish me luck!
käy koulut ja hanki pätevyys
et voi laittaa sitä päihteiden syyks
ettet pystyny pitämään rotia
vaikket kestä sun kotia
mee eteenpäin ku sotilas
No comments:
Post a Comment