i had you living life like you should / you say you never had it so good

täällä on yksi totaaliväsynyt kirjoittelija joka ei oo viime aikoina ollut kovin kirjoittajamainen! ttttu, nyt se yhtäaikainen lukeminen ja töissäkäynti on alkanu näyttään huonon puolensa. koe siis meni jo ja se oli vaikea, enkä ossaa yhtään sanoa että miten se oikeastaan meni. just glad that it's over. silti nyt on ollu ihan yliväsynyr meininki, ehkä tällä tapaa se stressi purkautuu ja koko kroppa pettää muistuttaen että lopeta nyt se heiluminen. koko viikko on mennyt lähinnä sillä kaavalla, että lähtee töihin, tulee kämpille, syö, menee nukkumaan ja herää aamulla toistamaan saman kaavan. some call it routine, i call it boring - mutta sellastahan se välillä vaan on. keskiviikkona tosin istuin iltaa parin kaverin kanssa ja taisimme ottaa myös muutamat alkoholiannokset, mutta ylilyönnit ei tullu kysymykseen koska ylläriiiii seuraavana päivänä oli iltavuoro!

huomenna lähen äitin kanssa rakkaalle mökille! hävettää ajatellakki että oon käyny siellä viimeksi kaksi vuotta sitten kesällä, en tiiä minkä takia viime kesä jäi välistä mutta sen tiiän että siellä on ihanaa. varmasti tärkein paikka lapsuuden kesien vietossa on ollut juuri mökki ja nyt vanhempana sitä rauhallista olemista siellä vasta osaakin arvostaa. voi mennä saunasta suoraan uimaan, istua laiturilla ja vaan katella jokea pitkin alas. se on ihan mieletöntä olla kesäöisin siellä kun on valoisaa ja kuuluu vaimeasti 500 m päässä olevan ison valtatien autojen äänet eikä ole mitään kiirettä mihinkään. niin nättiä hommaa että melkeen itkettää <3 huomenna siispä! haaveena olisi myös päästä joskus kaveriporukalla grillailemaan sinne mutta mökille suvun tunku on niin suurta että pitäis varmaan perustaa sinne joku varaussysteemi. niinku hotelleissa......

huomaan itsestäni selvästi sen että kun on väsynyt/stressaantunut/pahalla tuulella jne niin kaikki ajatukset muuttuu negatiiviseksi: hate my job, hate my body, hate my everything. pidän itseäni suht itsevarmana ihmisenä ja joskus ajattelin että sitäkin muka pitäis häpeillä jotenkin, mutta miksi ihmeessä? ehkä tietynlainen itsevarmuus saa tukensa ulospäinsuuntautuneesta luonteesta ja sosiaalisuudesta, ainakin mun tapauksessa tuntuu näin olevan. mutta sellanen yltiösosiaalisuus ja ylikorostettu- ja mainostettu itsevarmuus on mun mielestä paha turn-off ihan ihmisessä kuin ihmisessä, miehessä kuin naisessa. "joo siis ku mää oon niin sosiaalinen että" ja "mää kävin viime viikolla 7 kertaa salilla enkä oo syöny yhtään herkkuja". totta kai ihminen saa ja pitääkin olla tyytyväinen esim. urheilun tuomista tuloksista mutta sellanen selkeästi "kuulkaakaikkitämäjuttunytkuoonollunäinhyväjalaihdunjee"-asenteella sanominen lähinnä vaan ärsyttää. epävarmuudesta kumpuaa ihmisen käytökseen niin ilmiselviä asioita, niin ilmiselviä ettei siihen edes kiinnitä huomiota tässä nykymaailmassa. voisin paasata ikuisuuden ulkonäköpaineista ja yhteiskunnan asettamista kauneusnormeista jne, mutta ärsyynnyn jo pelkästä noiden juttujen ajattelusta. myönnän sen ihan suoraan että minullakin on omia komplekseja, jotka liittyy kaikenlaiseen, esim. ulkonäköön, elämäntapoihin, elämäntyyliin ynnä muihin. ja musta on lähinnä pelottavaa, jos joku ihminen kokee voivansa itsensä kanssa niin täydellisesti ettei koskaan koe tällaisia paineita ja ahdistu muun ympäröivän maailman asenteista ja/tai odotuksista. jotenkin itse koen sen feikkiytenä. mutta uskallan väittää ettei sellasta ihmistä ehkä tässä maailmassa olekaan. kuten kappaleen alussa sanoin, huonotuulisuus vaikuttaa omalla kohdalla moneen asiaan joka on normaalisti ihan okei ja joista ei löydy (ainakaan ihan hirveästi) valittamista. esim. stressin ja väsymyksen voin yhdistää samantien liikunnan puuttumiseen/vähentymiseen; sillon ku oon väsyny, makaan mielummin vaan sängyssä enkä todellakaan jaksa lähtä lenkille. stressaantuneena ja pahalla mielellä syön sen hiton suklaalevyn aivan sata kertaa mielummin ku lähen veren maku suussa lenkille. liikunnasta ja itsensä huolehtimisesta tulee hyvä olo edellyttäen sen ettei liikkumaan lähde pakosta vaan omasta halusta ja innostuksesta. ainakin mulla. ja hei, muistetaan se että kaikki me ollaan omia persoonia ja aivan hyviä ihan ittinämme eikä se ulkonäkö ihan oikeasti voi olla se kaiken määräävä tekijä. voispa palata siihen aikaan ku syöminen oli vielä normaalia eikä kaiken maailman ihmedieettejä tunnustettu olemassaoleviksi.... murrrrrr!

vuosi sitten oltiin provinssissa, my god oli hauska matka! aloin ettimään kuvia kyseiseltä reissulta sillä mielellä että tänne sais kuvamateriaalia mutta kun löysin kuvat tajusin sen miksen oo laittanu niitä facebookkiinkaan, julkaisukelpoisuus didn't happen :D

tällaset "kollaasit" on luova koota ajatuksia. ja niitä on muutenki hauska vaan huvikseen tehdä + toimivat sisustuselementtinä loistavasti!

tää on eka minkä oon tehny about vähän yli vuosi sitten, niitä on sen jälkeen syntyny neljä lisää.

 

tähän loppuun yksi uusista favourittibiiseistä!

you put your arms around me

and i believe that it's easier for you to let me go

you put your arms around me and i'm home