guess what? i'm not a robot

aivan hävyttömän pitkiä nämä mun postausvälit! puolustaudun nyt sillä että taas(kin) on ollut yhtä häsläystä, opiskelupaikan tuoma järjestely ja säätäminen sun muu ihana on aika in nyt mun elämässä. heti aluksi täytyykin hehkuttaa että minulla on nyt ihana pieni kämppä Vaasassa! tehtiin porukoiden kanssa trippi sinne alkuviikosta ihan näiden asuntonäyttöjen takia ja täytyy sanoa että koko reissu avarsi mieltä positiivisempaan suuntaan koko asian suhteen. viime ajat on ollu melkoista seilaamista innostuneisuuden ja järkyttävän ahdistuksen välillä, ja silloin kun on ollu suht neutraali olo on halunnu vaan antaa asian olla eikä tehdä mitään päätöksiä saati ajatella koko hommaa. niinkuin varmasti monet saattaisivat sanoa, ehkä ylireagoin mutta for real; ei se minusta kovin yksinkertainen homma oo lähteä yksin asumaan vieraaseen kaupunkiin josta ei tunne yhtään ainutta vastaantulijaa. jotenkin punnitsee koko ajan sitä että tekeekö oikean valinnan, entä jos ei viihdy ja entä jos sitä ja entä jos tätä. paniikin tunne korostuu jos erehtyykin ajattelemaan sitä kuinka valmis paketti oma elämä on täällä ja tässä näin, parhaiden ystävien ja muistojen kanssa. mutta sitten jatkan ajatusta siihen pisteeseen jolloin huomaan miettiväni että entä jos se elämä on jo vähän liian tuttua ja turvallista, ja että kaipaako oikeasti jotain vaihteluakin. kaikkea tulee ihan hirveä ikävä, sen tiiän, mutta pikkuhiljaa tässä alkaa vahvistumaan tunne siitä että tämä on oikea ratkaisu.

ja eksyin tietenkin taas aiheesta! eli siis nappasin Vaasan keskustasta loistopaikalta yksiön jonka neliömäärä ei päätä huimaa: huikeat 21,5 neliötä tilaa asuttaa itseni ja kamani. verrattuna tähän nykyiseen ei myöskään kovin neliörikkaaseen asuntoon uus kämppä on oikeasti pieni, siis ihan oikeasti :D mutta se saa pienuutensa anteeksi olemalla remontoitu ja tosiaan niin keskeisellä paikalla! seriously, koska olen tämän opiskeluasian takia ollut välillä niin raivona ja hukassa niin nyt saan kyllä olla onnellinen siitä että löysin niin huipun asunnon. fiilikset parani ihan älyttömästi ja nyt tuntuu että innostus on taas paljon suurempi. siellä ku kierreltiin niin tajusin etten mää mihinkään pikkukylään oo muuttamassa (aluksi tuntu että 60 000 asukasta on aivan minimaalinen määrä) koska esim. kaupungin keskustakin oli aivan jotain erilaista verrattuna Ouluun, käytän _termiä_ "helsinkimäinen"; avaraa ja iso tori keskellä kaikkia liikkeitä yms. käytiin myös tutustumassa itse kouluun ja hyvältä vaikutti! oli aika päätähuimaava fiilis ku siellä kävellessään ajatteli että täällä mää tuun sitte syksyllä olemaan. kertakaikkiaan palkitsevaa nyt älytä ettei enää ajattele nii kauhuissaan tulevaa muuttoa! melkeinpä sellanen olo ettei malttais ees odottaa. AWESOME !






sain työtkin sumplittua siten että viimenen kassalla istuminen vähään aikaan tulee olemaan 5. elokuuta. senkin fiiliksen voin vaan kuvitella ku vuoro sinä päivänä loppuu! melkein vuosi takana samoja hommia ja monen monta kyllästymisen hetkeä myöhemmin voi todeta tehneensä työt hyvin ja olleensa helvetin ahkera. kiitollisena voi lisätä uuden työpaikan ansioluetteloon ja olla tyytyväinen kehittyneisiin asiakaspalvelutaitoihin. lopuksi voi kuitenkin taas muistaa sen kuinka turhautunut ja väsynyt on ollu ja siten hyvällä omallatunnolla haistattaa pienet paskat koko hommalle. i made it! katotaanpa vaan nii kohta teen opiskelun ohella iltaa ja viikonloppua jossain k-marketissa....................

 !!!!!!!!!

mielessä olis muutamakin aivan muu juttu josta kirjoitella mutta koska on myöhä ja ajatus takkuaa kenties sängyllä lojuvan uuden cosmopolitanin (maailman typerin lehti, i know) takia tai pausella olevan frendien kasikauden takia niin taidan säästellä myöhempään. frendit on muuten aivan kirkkaasti paras sarja koskaan, luulis että kyllästyy jatkuvien uusintojen myötä mutta ku hetkeen ei oo seurannu niin kummasti maistuu kattoa kaikki kaudet putkeen, ah ah!

ps. lupaan postata tästä lähtien useammin, oikeasti. <3