things aren't the way they were before / i wouldn't even recognize you anymore

syvät anteeksipyynnöt aivan liian pitkästä blogihiljaisuudesta! on ollut aika hektistä ja paljon on ehtiny tapahtua monella eri elämänalueella, vois sanoa että monta juttua ratkes samanaikaisesti lyhyessä ajassa. viimeaikoina elämää hallinnut jäätävä väsymys ja kyllästyneisyys työntekoon aiheutti fiiliksen siitä että jotain jännitystä tähän elämiseen kaipais. no, perjantaina 29.6. postiluukusta tipahti tällaisella tekstillä alkanut kirje :

"Sinut on hyväksytty Vaasan yliopiston filosofisen tiedekunnan opiskelijaksi humanististen tieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintoihin; viestinnän, nykysuomen ja englannin kandidaattiohjelmaan."

PÄÄSIN SINNE SAAKELIN KOULUUN!!!!!!! Kaikki ne tuskaiset kirjastolla vietetyt tunnit tuotti tuloksena siis TÄMÄN tekstin lukemisen siinä kirjeessä joka postiluukusta tipahti perjantaiaamuna. Eka fiilis oli selkeä, tuntu aivan mahtavalta ja hypin ympäri kämppää puhelin kädessä soitellen kaikille ilouutista. Sitä kuin mielissään olin ei voi tässä sanoin kuvailla tarpeeksi hyvin! Ilo vaihtui päivän mittaan moneen eri tunteeseen joista päällimmäisenä (kenties aivan turhan aikaisin) iski haikeus siitä että kotikaupungista olis lähtö edessä rakkaiden ihmisten luota. Oon saattanu olla Oulusta yhtä jos toista mieltä, en aina läheskään sitä positiivisinta mutta somehow nyt tämän vuoden aikana oon alkanu nähdä tätä paikkaa vähän erilaisin silmin. Johtuu varmaan suurilta osin siitä että muutin omaan ihanaan kämppään ja sain itsenäistä elämää aloitettua tai sitten ihan vaan puhtaasti siitä että tämä on koti. Ehdin siinä jo monet itkutkin itkeä ja äiti sanokin että ootko aivan naurettava ku nyt jo murehdit tommosia. Olenhan minä :-----------)

Mutta niin se vaan taitaa olla että tämä akka lähtee syksyllä asuttamaan Vaasaa yliopisto-opiskelujen merkeissä! Oon vieläki nii järkyttyny ja shokissa ja utopiassa ja kaikessa mahollisessa etten tajua koko asiaa. Eniten tässä ajattelen sitä kuinka onnistuin ja kuinka se kuuluisa parhaansa tekeminen riitti. Sekin että korkeakoulu on juuri yliopisto eikä AMK hämmentää, koska oon jotenkin aina lukenu itteni pois yliopistosta. tässä siis sellainen hetki jolloin tajuaa ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan... tästä koulupaikan tuloksesta oon ehtiny jauhaa melkein jo kyllästymiseen asti kavereiden ja porukoiden kanssa joten taidan kirjotella tänne myöhemmin mm. siitä, kuinka ei olekaan kovin yksinkertaista vain ottaa ja lähteä. mutta kyllä se niin on että i'm going, ainakin 99,9 % varmuudella! tuntuu nii hassulta ajatella tätä, ei oo kovin realistinen olo kyllä vieläkään. varmasti palaan tähän aiheeseen myöhemmin täällä, tästä kyllä riittää juttua kirjoitettavaksi.

sitten akateemisista asioista niihin iänikuisiin tunne-elämän kuohuihin. kuluneen viikon teemana on ollut se kuinka menneet ajat & ihmiset tulevat takaisin ja selvittämättömät eli siksi mieltä kaihertavat asiat on nostettu vihdoin pöydälle. yksi todella inhottava kokemus vähän yli vuoden takaa on hitusen selkeämpi nykyään, kiitos keskustelujen muutamien ihmisten kanssa. oon aina kyllä sitä mieltä että asiat on aina parempi puhua ja selvittää ettei ne jää solmuiksi mieleen. tuntuu oudolta että oon puhunu ihmisen kanssa jonka kanssa en olis koskaan uskonu puhuvani ja puhunu ihmiselle jonka kanssa oon puhunu viimeksi yli vuosi sitten. silti ei ole mitään mielenkiintoa enää palata tekemisiin kyseisten ihmisten kanssa tai ns. kaveerata uudelleen. kaippa se kiltteys mussa antaa aina jossaki määrin periksi, en usko että jos olisin pitkävihainen ihminen tai vastaavaa niin tuskimpa olisin edes käynyt näitä keskusteluja. nyt toivoisinkin että kun asiat on "selvitetty" ja on puhuttu yhtä sun toista monenmoisten ihmisen kanssa niin sellanen turha jälkidramatisointi jäis pois ja annettais vaan olla. no hard feelings, moikataan ku tavataan mutta ei olla tekemisissä. nimittäin on ihana huomata ettei ole oikeastaan enää kiinnostusta näihin juttuihin. tiivistettynä:

there's one thing i want to say

so i'll be brave

you were what i wanted

i gave what i gave

i'm not sorry i met you

i'm not sorry it's over

i'm not sorry

there's nothing to say

i'm not sorry

there's nothing to say

tämä postaus oli nyt niin selkeä kuin voi pienesti krapulaiselta bloggaajalta odottaa, aivan huippuilmat kun oli niin täytyhän se lähteä viinipullon kanssa kiikeliin istuskelleen ja jatkaa vielä baareilemaan! huomenna töihin ysistä viiteen, hurraa vaan =)